27. Eevert Born.
Novgorodin takana oli kaikki maa tsaarin vihollisten vallassa; tästä lähtien piti marssittaman etujoukko edellä, niinkuin sodassa ainakin. Päälliköksi tälle etujoukolle pantiin nuori Eevert Horn, joka niin muodoin sai tilaisuuden moneen uljaaseen urhotyöhön.
Ensi toimekseen hän läksi 200:n huovin ja 40:n pyssyllisen suksimiehen kanssa Staraja Rusan kaupunkia tiedustelemaan. Siellä näet sanottiin puolalaisen päällikön Karnasinskin majailevan jommoisenkin dimitriläisjoukon kanssa. Meidän miehet lähenivät varovasti, sillä heitä oli liian vähän niin suuren voiman kimppuun käydäkseen. Mutta kas kummaa ja ihmettä! Kaupunki olikin heidän tullessaan aivan autio, puoleksi poltettu. Elävää vihollista ei yhtään näkyvissä; sitä vastoin olivat tiet ja joet täynnä surmattuja. "Ohoh", nauroivat Hornin miehet, "näinkö mukavaa onkin täällä sodankäynti! Viholliset tappavat itsensä valmiiksi, ei jää meille huoleksi muu kuin raatojen kuoppaan multaaminen!" Dimitriläisten kesken oli näet sanoma De la Gardien tulosta synnyttänyt riidan. Puolalaiset olisivat tahtoneet peräytyä oman maansa rajalle, viedäkseen suuret saaliinsa talteen. Kasakat puolestaan eivät olleet sitä sallineet. Riidasta oli viimein tullut verinen tappelu. Nyt he seisoivat muutamia peninkulmia etempänä Moskovan ja Smolenskin teiden haarassa.
Seuraavana päivänä kajahti toiselta puolen jokea julma karjunta. Sinne oli saapunut 300 kasakkaa, jotka tahtoivat peloittaa meidän miehet pakoon. Mutta näille oli vihollisen ääni vain kiihoitukseksi; he riensivät joelle ja rupesivat kahlaamaan yli. Tuskinpa olivat ensimäiset kuusi huovia päässeet toiseen rantaan, niin jo kasakat pyörähtivät ympäri ja pötkivät tiehensä. Hornin huovit jäljestä, eikä aikaakaan, niin he ilmestyivät takaisin, kukin taluttaen yhtä vankia perässänsä.
Pari päivää myöhemmin joutui De la Gardie päävoiman kanssa Staraja Rusaan; Hornin sopi siis jälleen rientää edeltäpäin. Tällä kertaa sai hän vielä 500 huovia ynnä 200 venäläistä pyssymiestä joukkonsa lisäksi, sillä nyt aikoi hän täydellä todella käydä voittosille Karnasinskin kanssa. Dimitriläiset yhä vielä seisoivat yllämainitussa tienhaarassa Kamenkin kylän luona. Siellä oli heillä vahva asema vesien, soiden takana, ja luottaen sekä siihen että suurempaan lukuunsa he alussa yrittivät lujaa vastarintaa. Mutta Hornin väki kahlasi pelkäämättä veden poikki ja ryntäsi päälle kerta toisensa perästä, ja viimeinpä kääntyivät viholliset pakoon, Karnasinski itse ensimäisenä. Koko hänen joukkonsa surmattiin, vangittiin tai hajoitettiin. Liput, ampumavarat, tykit ynnä suuri lauma kelpo hevosia jäi voittajien käsiin. Olisipa ollut saalista paljon enemmänkin saatavana, sillä leiri oli täynnä rahaa, kulta- ja hopea-astioita ynnä silkkivaatteita. Mutta Hornin joukon lisänä olevat venäläiset olivat jo kesken tappelua ruvenneet ryöstämään ja ahneessa puuhassansa päästäneet valkean irti, niin että leiri aarteinensa paloi tuhaksi. Tulipalosta kuitenkin saatiin pelastetuksi suuri parvi venäläisiä rouvia sekä neitosia, jotka dimitriläiset luultavasti olivat antaneet pantiksi lähiseutujen pajarien uskollisuudesta. Horn otti ne kohta suojelukseensa ja lähetti sitten ilman mitään lunnaita sukulaisille takaisin.
Siitä ritarillisesta teostansa sai hän sitten suuren maineen ja suosion venäläisten parissa. Kun sitten De la Gardie kerkesi paikalle, kiitti hän kaikkia miehiä heidän uljuudestansa; mutta kaikkein enimmin hän täydellä syyllä kiitti Eevert Hornia. Palkinnokseen sai tämä parhaan vangeista omakseen; se oli nuori puolalainen aatelisherra, Tapani Silaski, jonka äärettömän rikkaat vanhemmat sitten maksoivat Hornille kelpo lunnaat.
Vielä suuremman voiton saavutti Horn sitten jonkun aikaa myöhemmin Torshokin kaupungin luona, jossa toinen dimitriläisjoukko Zborovskin johdolla lyötiin hajalleen. Hänen nimensä tuli peljätyksi ja kuuluisaksi koko Venäjällä, mutta venäläiset, kun he eivät osanneet hänen nimeänsä oikein lausua, väänsivät sen "Ivelgorodiksi" (gorod merkitsee venäjäksi kaupunkia, linnaa).
28. Sotaretki Venäjälle.
Hornin voittamat puolalaiset päälliköt yhdistivät nyt joukkojensa tähteet, niin että heille karttui taas jommoinenkin voima. He asettuivat Tverin kaupunkiin, estääksensä Ruotsin apuarmeijaa pääsemästä Moskovan puoliselle Volgan rannalle. Täältä lähetti Zborovski kirjeen De la Gardielle ja kehoitti häntä luopumaan tsaari Shuiskista, joka muka ajoi väärää asiaa. De la Gardien vastaus oli aivan lyhyt. "Miekkasille", kirjoitti hän, "olen tänne tullut, enkä väittelemään, kumpiko on oikeassa, Shuiski vai Dimitri!" Zborovskin kirjeen tuoja, joka oli yrittänyt houkutella sotamiehiä, pistettiin Venäjän tavan mukaan terävän seipään nenään.
Tverin valloittamista varten yhdistyivät nyt kaikki Ruotsin armeijan osastot. Myös oli ruhtinas Shuiski apuna useamman tuhannen venäläisen kanssa. Heinäk. 12 p. 1609 saavuttiin vihollisen eteen, joka jo seisoi valmiissa sotarinnassa pari, kolme virstaa tällä puolen kaupunkia. De la Gardie järjesti heti myös väkensä, ja taistelu alkoi. Mutta samassa rupesi rankasti satamaan, niin että tykkien ja pyssyjen sankkireijät sekä sytyttimet[14] kastuivat kelvottomiksi. Sen havaittuansa ryntäsivät kasakat kahta vertaa suuremmalla kiivaudella vihollisen kimppuun. Heidän rynnäkkönsä hajottikin ranskalaisen ratsuväen, joka seisoi vasemman kyljen päässä. Paon esimerkkiä seurasi pian venäläinen apuväkikin, tunkeutuen hädissään Ruotsin jalkaväen rivien läpi ja rikkoen järjestystä. Niin myös enin osa saksalaisia sekä muutamat suomalaisparvet läksivät samaa tietä. Kiireissänsä karkurit kuitenkin viivähtivät sen verran, että kerkesivät ryöstää oman armeijansa leirin sekä kuormaston tyhjäksi. Tällä puolella oli siis dimitriläisillä täysi voitto. Mutta samalla aikaa oli De la Gardien keskusta, kolme suomalaista lippukuntaa, itse ylipäällikkönsä johdolla kukistanut vastassa seisovat Zborovskin henkivartijat, ja ajanut heitä takaa kaupungin keskipaikoille asti. Molemmat voittajat palasivat nyt tappelukentälle ja alkoivat keskenään kiistellä lopullisesta voitosta. Mutta hirmuinen, lakkaamaton sade teki kaikki liikunnot mahdottomiksi. Koko seuraavankin päivän vielä kesti samaa vedentuloa. Kolmantena päivänä uudistettiin tappelu ja Zborovskin väki hajoitettiin peräti.