Yöllä tappelun jälkeen rynnättiin kaupunkia vastaan. Mutta yritys ei onnistunut syystä, että venäläinen nostoväki oli kovin taitamaton ja pelkurimainen. Ruotsin väki nyt vaati toista rynnäkköä päivän valossa. "Silloinhan", sanoivat he, "saadaan nähdä, kuka on urhoollinen, kuka pelkuri!" Mutta ei nytkään onnistunut paremmin. Shuiskin kehoituksesta jätti siis De la Gardie Tverin sikseen ja marssi suoraan eteenpäin Moskovaa kohti.
Sanoma Hornin ja De la Gardien voitoista levisi salaman nopeudella ympäri Venäjän, joka paikassa masentaen dimitriläisten rohkeutta ja taivuttaen kaksimielisiä Shuiskin puolelle. Yhäti saapui De la Gardien luo lähetyskuntia, jotka kaupunkiensa tai maakuntiensa puolesta pyysivät armoa ja tarjosivat liittoa. Jaroslav, Kostroma, Nishni-Novgorod, Vjatka, Valgetjärven seutu ynnä koko Jäämeren rannikko olivat jo luvanneet totella ainoastaan oikean tsaarinsa Vasilin käskyjä. Jo kokoontuivat myös Kasanin ja Astrakanin miehet ja marssivat Moskovan avuksi. De la Gardiekin läheni puolestaan; hän jo seisoi Koljasinissa, puolitiessä Tverin ja Moskovan välillä.
Mutta juuri tällä loistavimman menestyksen hetkellä teki oman väen vallattomuus jälleen kaikki saadut voitot tyhjiksi, kaikki nähdyt vaivat turhiksi.
Palkan saanti oli yhä vielä huonolla kannalla. Siitä olivat nyt erittäinkin suomalaiset nurjalla mielellä, joilta Tverin tappelussa olivat kaikki varat ryöstetyt. Viimein puhkesi heidän tyytymättömyytensä ilmikapinaksi. He jättivät päällikkönsä ja läksivät järjestetyin rivein, liehuvin lipuin marssimaan takaisinpäin. "Me emme tahdo", sanoivat he, "antaa kuljettaa itseämme edemmäksi tähän maahan, ikäänkuin karjaa teurastushuoneeseen. Meille ei makseta sitä palkkaa, jonka kuninkaallinen majesteetti lupasi. Eikä ole myöskään venäläisiin luottamista; sen me näimme Tverin edustalla, jossa he, meidän tapellessamme heidän puolestansa, ryöstivät meidän tavaramme." De la Gardie koetteli palauttaa heitä sekä lempeillä sanoilla että kovilla; mutta turhaa oli kaikki. Yhtä vähän apua oli myös Shuiskin suurista lupauksista. De la Gardie silloin alkoi marssia eteenpäin sen väen kanssa, joka oli pysynyt uskollisena. Hän arveli, etteivät kapinoitsijat uskaltaisikaan yksinään kulkea vihollisen maan lävitse. Mutta Suomen ukot olivat itsepäisiä; he vaan jatkoivat matkaansa täydellä toimella. Eikä aikaakaan, niin levisi kapinallinen henki myös muukalaiseen väkeen. He läksivät kun läksivätkin suomalaisten jäljessä. — De la Gardien ei nyt auttanut muu kuin kääntyä tieltä; eihän ollut mahdollista yksin muutamien upseerien kanssa mennä edemmäksi. Vasta neljän peninkulman päästä saavutettiin ensiksi lähteneet. Vielä kerran puhui De la Gardie nyt suomalaisille ankaria sanoja, tempasi liput heiltä pois ja sivalsi miekan lappealla niitä, jotka eivät tahtoneet rivissä pysyä.
Sillä tavoin kuljettiin nyt yhdessä Tveriin asti, joka sillä välin oli kääntynyt Shuiskin puolelle. Täällä onnistui Mikael ruhtinaan hankkia muutamia tuhansia ruplia kokoon, joiden avulla karkurit saatiin pysähtymään. Viivyttiin sitten Tverissä useampia viikkoja, jolla ajalla ylipäällikkö koetti saada väkeänsä jälleen kuuliaisuuteen. Mutta elokuun 5 p:nä alkoi taas kapina uudestaan. Sotamiehet huusivat kaikki yhteen suuhun uhaten lähtevänsä kotiin ja käskien päällikköjänsä jäämään tänne yksikseen, jolleivät tahtoneet seurata heidän kanssaan. De la Gardiella ei ollut taas muuta keinoa kuin lähteä heitä seuraamaan; sillä tavoin hän kuitenkin toivoi voivansa estää heitä talonpojille väkivaltaa tekemästä. Torshokissa erosi kuitenkin suuri joukko hänen seurastansa ja kulki kotiin ryöstellen, riistellen pitkin tietä. Itse saapui De la Gardie ainoastaan 2,000 soturin kanssa Novgorodiin, jossa hän sitten vielä eroitti vastahakoisimmat ja lähetti ne Suomeen takaisin. Siellä heitä kuitenkin odotti kova tilinteko, sillä ankara Kaarle kuningas antoi Viipurin linnanisännälle käskyn heti toimittaa heidät takaisin ja hirttää vastahakoiset lähimpään puuhun.
29. Moskovan vapautus.
Armeijansa pienen uskollisen tähteen kanssa palasi De la Gardie Koljasiniin. Keskipaikoilla tammikuuta 1610 saapui sinne taas tuoretta väkeä avuksi. Suurin osa heistä oli ulkomaalaisia; suomalaiset joukossa olivat enimmäkseen suksimiehiä. Shuiski oli myös syksyn kuluessa kerännyt kokoon jommoisenkin parven venäläistä nostoväkeä. Näin saatettiin siis jälleen hyvällä toivolla marssia eteenpäin tsaarin avuksi.
Jonkun matkan päässä Moskovasta on Troitskin luostari, mainioin ja rikkain Venäjän avaralla alustalla. Sitä piiritteli puolalainen päällikkö Sapieha jo monta kuukautta ja toivoi nyt piankin saavansa sen valtaansa. Mutta sen sijaan joutui hän itse ikäänkuin piirityksiin. Sillä De la Gardien sukkelat suksimiehet väijyivät kaikilla teillä ja näpistelivät pois muonakuormastoja. Täten pakoitettiin Sapieha miekan lyönnittä lähtemään. Meidän väen tullessa astui luostarista abotti heitä vastaan kuuden munkin kanssa; he olivat ainoat henkiin säilyneet 500:stä. He kestitsivät vapauttajiaan voimiansa myöten ja lahjoittivat heille rikkaasta kassastansa useampia tuhansia ruplia.
Sapiehan peräytyvä joukko saavutettiin, ennenkuin se kerkesi Moskovan edustalle, ja hajoitettiin kaksipäiväisen, ankaran tappelun jälkeen. Saatuaan sanoman tästä tappiosta pakeni Valhe-Dimitri salaa leiristänsä. Hänen jäljellejääneet puoluelaisensa riitautuivat keskenänsä ja hajosivat kukin haaralleen. Leimu leiristä, jonka he lähtiessänsä polttivat, ilmaisi meidän miehille, että taas oli suuri voitto saatu veripisaraakaan vuodattamatta.
Maaliskuun 12 p. marssivat De la Gardie ja ruhtinas Mikael Shuiski väkinensä juhlallisesti pääkaupunkiin. Moskovan asukkaat, riemuiten siitä, että heidän kaksivuotinen vankeutensa nyt vihdoinkin oli loppunut, riensivät tuhansittain portille vastaan. He tarjosivat Venäjän tavan mukaan leipää ja suolaa tervetuliaisiksi ja nimittivät meidän miehiä isä-kultasiksensa sekä vapahtajikseen. De la Gardie itse saatettiin tsaarin eteen. Häntä vaadittiin sitä ennen riisumaan miekkansa, sillä Venäjän hallitsijan eteen ei saanut kukaan tulla aseellisena. Mutta uljas sankari kielsi: "Ei suinkaan tsaari voi kammoa miekkaani, joka on karkoittanut hänen vihollisensa!" Toivotettuansa onnea muistutti hän sitten tsaarille, että Käkisalmi nyt olisi Ruotsin kuninkaalle annettava lupauksen mukaan. Tsaari kiitti kyynelsilmin hyvästä avusta ja lupasi puolestaan rehellisesti täyttää kaikki liiton ehdot. Koko apujoukkoa nyt ravittiin komeasti kalleilla herkuilla, oluella sekä viineillä. Myös sai jokainen virka-arvonsa mukaan suurempia tai pienempiä lahjoja: mainioita ratsuja, hopeasilaisia satuloita ja suitsia, kultavitjoja, hopeamaljoja, kullalla koristettuja vaatteita, samettia, silkkiä, soopelin-, ketun- tai näädännahkoja. Ne olivat kaikki vain palkan lisäksi, joka muuten nyt myös tarkoin maksettiin.