15 p. maaliskuuta 1854.
Rakkaat vanhemmat.
Tällä kertaa on minulla enemmän kerrottavaa kuin tavallisesti. Me olemme näinä viime aikoina eläneet sellaisessa hälinässä, että pääni on aivan pyörällä. Keisarin käynti täällä on riistänyt elämän entiseltä radaltaan.
Viime lauvantaina annettiin kaikille univormua kantaville ylioppilaille käsky ilmoittaa, mitä heidän univormuistaan puuttui. Lista oli hyvin naurettava. Useimmilta puuttui miekka ja hattu; useilla ei ollut edes frakkia; eräs kirjoitti: minulla ei ole hattua, miekkaa, frakkia eikä housuja; eräällä toisella ei ollut miekkaa eikä hattua; kolmannelta puuttuivat "kaikki mahdolliset univormuvälineet". Eräs parooni, jonka nimi listalla oli ilman paroonin arvonimeä, kirjoitti: "parooni puuttuu".
Nyt alkoi oikea hattujen ja miekkojen takaa-ajo; mutta koko kaupungissa ei ollut saatavissa kuin kolmisenkymmentä. Minä olin hyvällä mielellä, sillä minun univormuni oli täydessä kunnossa.
Seuraavana päivänä me kokoonnuimme yliopiston juhlasaliin vastaanottamaan korkeita vieraita. Toista sataa univormupukuista ylioppilasta oli kuitenkin saatu kokoon; muut olivat tavallisessa juhlapuvussa. Odotettuamme toista tuntia ja paleltuamme, sillä ovet olivat selkosen selällään eikä kukaan saanut panna päällystakkia ylleen, saapuivat he paikalle ja heidät otettiin äänekkäin hurraahuudoin vastaan. Sitten keisari piti pienen puheen venäjänkielellä, selittäen olevansa tyytyväinen yliopistoon sekä lopuksi huomautti meille sitä vaaraa, joka uhkasi "yhteistä" isänmaatamme. Hän lopetti seuraavin sanoin: Olen vakuutettu, että te, jos siksi tulee, asetutte taistelevien riviin.
Vain harvat ymmärsivät tätä puhetta, mutta hurrattiin sittenkin. Nordenstam tulkitsi keisarin puheen, ja vähäisen onnettomuutta ennustavan vaitiolon jälkeen hurrattiin jälleen, mutta paljoa laimeammin kuin ensiksi.
Iltapäivällä kokoontuivat taaskin kaikki ja me laulajat läksimme palatsin pihalle ja lauloimme ensin "Eläköön armias" suomalaisin sanoin ja sitten "Maamme"-laulun. Keisari tuli itse ulos ja kiitti sydämellisellä ja ystävällisellä äänellä, ei yhtä vakavana kuin aamupäivällä.
Illalla oli koko kaupunki tulitettu, Nikolainkirkko oli tornia myöten lampuin valaistu. Kaunis oli myöskin yliopistorakennus, johon oli kiinnitetty suuri kuultokuva; se esitti palavasta kaupungista kohoavaa Phoenix-lintua. Sen alla oli latinankielinen kirjoitus: Tuhasta nousseelle on keisari valmistanut tyyssijan. Varsin soma ajatus.
Tänä aamuna, kun puin päälleni, tuli professori Arppe luokseni ja sanoi, että minun pitäisi laittaa itseni kuntoon lähteäkseni kello 9:ltä perintöruhtinaan luo. Panin siis koko komeuden ylleni ja läksin määräajalla yliopistoon, missä tapasin 14 muuta ylioppilasta, 3 kustakin tiedekunnasta. Meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan. Perintöruhtinas lausui muutamia sydämellisiä ja hyväntahtoisia sanoja meille ja antoi meidän jälleen mennä. Hän miellytti minua suuresti. Hän näyttää sedältään perineen ystävällisen olemuksensa, jolla hän voitti kaikkien sydämet. Kaarlo Slöör oli myöskin joukossamme.