Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, ja tervehtikää puolestani kaikkia omaisiamme. Teitä hellästi rakastava Julius.
Paljon terveisiä Ahrenbergille ja pyytäkää, että hän lupauksensa mukaisesti lähettäisi minulle suosituskirjeen rehtori Snellmannille.
8 p. maaliskuuta 1854.
Rakkaat vanhemmat.
Ilokseni näen äidin kirjeestä, että te voitte kaikki hyvin. Minäkin totun jo vähitellen täkäläisiin elintapoihin ja ilmanalaan ja mieleni käy yhä tyytyväisemmäksi, mitä enemmän perehdyn oloihin. Tämän viikon tavalliseen yksitoikkoiseen elämään toi vaihtelua erään neiti Fieandtin tulo. Sunnuntaina olin hänen kanssaan teatterissa ja eilen oli täällä nuoria tyttöjä ja ylioppilaita kutsuttuna. Silloin sain kokea, miten kaikkeen tarvitaan harjoitusta. Ajatelkaahan, että erakkoelämässäni olin jo vähällä ollut unohtaa puhumisen taidon. Minun oli todellakin vaikea liikutella kieltäni siten, että saisin esille artikuleerattuja ääniä.
Ja vaikka se siis todistaa, että olen liiaksi yksin, niin en kuitenkaan voi väittää, että luvut edistyisivät silti paremmin. En tiedä mistä se johtuu, mutta kun ajattelen, mitä viime viikkoina olen saanut aikaan, niin huomaan kauhukseni, että tulos on äärettömän vähäinen.
Mitä englanninkieleen tulee, niin voin teille kuitenkin sanoa, että olen lopettanut Vicar of Wakefieldin. Jos tilaisuuden sattuessa voisitte lähettää minulle jonkun muun englantilaisen kirjan, niin olisin erittäin hyvilläni. Kernaasti haluaisin myös Reichenbachin luonnontieteen tänne. Se olisi vain sitä ennen sidottava.
Täydentääkseni suomenkielen taitoani olen ruvennut kirjoittamaan Lönnrotin johdolla, ja kun palaan kotiin, niin aion esittää teille pienen suunnitelman. Vielä en tahdo siitä sen enempää puhua, koska se riippuu kokonaan edistyksestäni.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, terveisiä kaikille rakkailleni kotona.
Teidän Julius.