Rakkaat vanhemmat.
Eilen sain isän kirjeen ja lauvantaina paketin, josta suuresti kiitän.
Kirjoja olinkin jo ikävällä odottanut.
Lukuni kohdistuvat tänä lukukautena pääasiallisesti latinaan ja sen ohella historiaan. Sitä paitsi kuuntelen myöskin filosofian ja suomen luentoja. Mitä enemmän syvennyn poika-aikuisiin lempilukuihini, jotka joksikin aikaa olivat keskeytyneet, sitä enemmän ihmettelen mielessäni, mitenkä saatoin siinä määrin erehtyä haluni ja taipumusteni suhteen, että kirjoittauduin fyysillis-matemaattiseen tiedekuntaan. Niin paljon kuin luonnontieteet huvittivatkin minua ja aina tulevat huvittamaan, niin en koskaan kuitenkaan tuntenut olevani oikein kotonani sillä alalla, jota vastoin alottaessani opiskella historiaa ja filosofiiaa, oli edellinen minulle vanha rakas tuttava, johon kovin mielelläni lähemmin tutustuin, ja jälkimäinen tuotti minulle yllätyksen sen kautta, että se toi selvästi esille sen, mitä poikana olin hämärästi aavistanut ja unikuvina nähnyt edessäni. Eipä siis ihme, että nämät opinnot viehättävät minua suuresti.
Suurta tyydytystä täällä Helsingissä tuottaa myös se seikka, että voi keskustella toverien kanssa siitä mitä on lukenut ja vaihtaa mielipiteitä heidän kanssaan. — Niistä monista tuttavuuksista, joita tällä lukukaudella olen tehnyt, on mielenkiintoisimpia suomalainen filosofi Murman,[21] joka viime kesänä oli opettajana L. Alftanin[22] perheessä. Juuri tämä seikka välitti tämän tuttavuuden, josta minulla tulee olemaan paljon huvia ja hyötyä; sillä hän on tavattoman virkeä ja nerokas henkilö. Myöskin Öhbergin[23] ja Slöörien kanssa olemme usein yhdessä. Yleensä suurta tuttavapiiriämme saamme kiittää siitä, että harvoin olemme jonkun illan yksin kotosalla. Torstaisin on minulla tiedekunnan kokous, Leopoldilla perjantaisin, ja lauvantaisin on lauluseura. Muut neljä iltaa kuluvat tavallisesti vieraskäynteihin. Sillä täällä ovat Ascholinit, Forssmanit, Borgströmit, professori Nordmann, Arppe, Snellman, Peter Nordmann ja Cedercreutz,[24] joiden kaikkien luona meidän täytyy vuoron perään käydä. Jos joskus tahdomme vielä tovereitakin tavata, niin ei todellakaan jää monta iltaa vapaaksi, ja jos me joskus sattumalta olemme kotona, niin kerääntyy aina joitakin tovereita, tavallisesti laulajia meille. Sillä meidän asuntomme sijaitsee niin edullisesti keskellä kaupunkia, että se muodostuu aivan luonnolliseksi kokouspaikaksi tovereillemme. Me olemmekin siihen jo valmistuneet, emmekä lykkää koskaan iltaan välttämätöntä työtä.
Niinkuin huomaatte, vietämme me täällä varsin mieluisaa elämää enkä tiedä riippuuko se siitä, että olen niin kauan ollut poissa täältä vai jostakin muusta syystä, mutta viihdyn täällä paremmin kuin koskaan ennen. Olen varma siitä, että vielä kauan myöhemminkin tulemme muistamaan tätä mieluisaa yhdessäoloa.
Jääkää nyt hyvästi, rakkaat vanhemmat. Terveisiä kaikille rakkaillemme kotona.
Teidän Julius.
28 p. lokakuuta 1856.
Rakkaat vanhemmat.
Äidin kirjeessä oli tieto, joka tuotti minulle iloisen yllätyksen. Vaikka tiedänkin, rakas isä, että sinua tämän koulun[25] järjestämisessä on johtanut korkeampi huolenpito, niin en voi kuitenkaan olla lausumatta sinulle kiitostani omissa nimissänikin. Sillä sinä olet toteuttanut yhden lempiaatteistani, jonka luulin vielä kauan saavan pysyä vain kauniina toiveena. Myöskin iloitsen siitä, että Pynninen[26] on otettu opettajaksi; siitä tulee vastaan oikea työala tuolle kelpo vanhukselle.