Nyt tahdon ilmoittaa teille jotain, joka suuresti hämmästyttää teitä. Tämän kirjeen saapuessa perille olemme nimittäin muuttaneet toiseen asuntoon! Sillä nykyinen asuntomme oli kovin vetoisa, ja tämä epäkohta pahenee vain kun ilma kylmenee. Eräänä päivänä kun oli kova tuuli, ei meidän huoneissamme ollut ainoatakaan kohtaa, jossa vetoa ei olisi tuntunut. Kun huomasin sen, aloin heti tiedustella toista asuntoa; sillä talvella ei tällainen minulle sovi. Hiukan etsittyämme saimmekin asunnon, jonka pitäisi olla lämmin. Ikävä vain että se on jokseenkin kaukana.
Niin kummalta kuin se kuuluukin, täytyy meidän jälleen pyytää 100 ruplaa. Meidän on näet pakko ostaa muutamia huonekaluja ja loput riittänee oloon täällä ja kotimatkaan. Pyydän että rahalähetys saapuisi mahdollisimman pian, sillä muuten olemme viimeistä leipäpalaa myöten tyhjät. Teidän uskollinen, pian yhtä köyhä kuin kirkonrotta Juliuksenne.
6 p. marraskuuta 1856.
Rakkaat vanhemmat.
Me olemme jo muuttaneet uuteen asuntoomme ja olemme siellä kotiutuneet. Olen siihen hyvin tyytyväinen, sillä olen aina pitänyt pienistä suojista; suuressa huoneessa minun on vaikea oikein kotiutua. Leopoldilla on siinä suhteessa vastakkainen mielipide, ja hän onkin valinnut suuremman huoneen itselleen.
Viime viikon alussa me teimme retken Porvooseen. Siellä oli nimittäin pappienvihkiäiset, m.m. vanhat toverimme Fritz Slöör ja A. Wirén[27] vihittiin papeiksi. Siten vanhoista tuttavistamme katoaa täältä toinen toisensa jälkeen, kaikki haikealla mielellä. Varsinkin maisterivihkiäiset ovat tehneet tuhoa aivankuin ankara kulkutauti. Kun nykyään käy ylioppilaskokouksissa, näkee enimmäkseen vain tuntemattomia kasvoja, siellä täällä hymyilee vain joku tuttava vastaan.
(Myöhemmin samana päivänä).
Olen pahoillani, että olette niin huolissanne uudesta asunnostamme. Kernaasti olisimme teiltä sen huolen säästäneet ja jääneet entiseen asumaan, mutta siellä oli mahdoton tulla toimeen. Nykyiset huoneemme ovat suuremmat kuin entiset, ja ne ovat toisessa kerroksessa, niin ettei lattiavedosta ole pelkoa; muutenkin ne ovat hauskat ja somat. Tuuletusikkuna meillä on myöskin.
Samassa talossa asuu myös 12 muuta ylioppilasta, niiden joukossa useita tuttuja. Kerran viikossa me tulemme yhteen ja juomme teetä yhdessä.
Tästä siis näette, että kohtalomme kaikesta päättäen on varsin hyvä.