Voikaa hyvin ja tervehtikää kaikkia rakkaitamme.
Teidän Julius.
23 p. marraskuuta 1856.
Rakkaat vanhemmat.
Iloitsen suuresti, että te vihdoinkin käsitätte, ettemme asuntoa vaihtaessamme sokeasti ole joutuneet Scyllasta Charybdikseen. Me olemme todellakin joka suhteessa kovin tyytyväiset. Varsinkin on hauska, että meidän on onnistunut saada puheliaisuudestaan ja huolellisuudestaan kuuluisa matami. Koska hän asuu samassa talossa kuin mekin, niin on hän aina käsillä, jos me jotain tarvitsemme ja voi herättää meidät aamulla varhain. Sillä tietäkää, me nousemme aina kello viideltä!
Mitä ruokaan tulee, voitte olla aivan huoleti. Meidän päivällisemme oli juuri tuotu pöytään, kun teidän kirjeenne tuli, ja me nauroimme oikein sydämen pohjasta teidän turhille huolillenne. Sillä meillä oli edessä jättiläisannos voimakasta lihalientä, lohta ja perunoita sekä kolmanneksi lintua ja puolukoita! Tahtoisinpa tietää, oliko teillä pöydässä sen runsaammin! Ja samaan tapaan on joka päivä. Pikemmin voisi pelätä, että me tulemme hemmoitelluiksi.
Antakaa anteeksi, ettemme muistaneet kiittää rahasta, mutta päämme oli niin täynnä teidän levottomuuttanne ja huoltanne. Vaikka viime aikoina olemmekin eläneet niin halvalla, ei meillä kuitenkaan ole jäljellä muuta kuin matkarahat. Minä sanon meillä, ja kuitenkin, niinkuin Leopoldin kirjeestä näette, tulen minä kai tällä kertaa yksin kotiin. Koska hänen työnsä vuoksi on välttämätöntä käyttää tyystin aikansa, niin yhdyn minä hänen pyyntöönsä ja toivon, että sallitte hänen jäädä tänne.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat! Kaikille rakkailleni sydämelliset terveiset.
Teidän Julius.
6 p. tammikuuta 1857.