Rakkaat vanhemmat.
Nyt olen palannut jälleen lukupesääni lyhyen joululoman jälkeen. Miten iloitsenkaan, etten kieltäytynyt siitä; sillä tuollainen käynti kotona, joskin se on lyhyt, on aina virkistävä; minulle se oli kuin uudestisyntyminen; entistä puhtaampana, iloisempana, lapsekkaampana palasin jälleen tänne. Miten suloinen onkaan se varma tieto, että on ainakin yksi paikka olemassa, jossa saa osakseen sydämellistä rakkautta; se vahvistaa ja antaa ihmeellisesti voimia elämän taistelua varten.
Matkamme oli, niinkuin saattoi edeltäpäin aavistaa, erittäin miellyttävä; 3:na päivänä saavuimme tänne.
Heti seuraavana päivänä kävin Fabritiuksilla. He voivat kaikki hyvin ja lähettivät teille terveisensä. Ernst[28] on näinä päivinä julkaissut pienen vihon sävellyksiään. Vaikka en kykenekään musiikkia arvostelemaan, niin täytyy minun sittenkin sanoa, että ne miellyttivät minua suuresti. Varsinkin kesäyön kuvaus, jossa keijukaiset tepsuttelevat ja väliin kajahtaa yksinäisen vaeltajan laulu, on erittäin maalauksellinen. Parin viikon perästä se on kai Viipurissakin saatavissa; älkää unohtako hankkia sitä.
Ja voikaa nyt hyvin, rakkaat vanhemmat ja pitäkää tällä kertaa tämä lyhyt kirje hyvänänne. Terveisiä myöskin isoisälle ja sisarille.
Teidän Julius.
12 p. helmikuuta 1857.
Rakkaat vanhemmat.
Toissapäivänä me saimme isän kirjeen, josta iloksemme näemme, että te voitte kaikki hyvin. Mekin elämme kuin kalat vedessä, olemme terveet ja hyvällä tuulella.
Käynnistämme Cedercreutzillä olette kai jo kuulleet. Meillä oli siellä erittäin hauska ilta, ja varmaankin tulemme käymään heillä aika ajottain. Usein emme kuitenkaan voi käydä vieraissa, sillä vaikka olemme supistaneet tuttavapiiriämme, niin on niitä sittenkin yllin kyllin. Toissa päivänä olimme Askolinilla tanssiaisissa. Ikävä kyllä emme tunteneet ketään naisista, ja sen vuoksi tanssi kadotti suuresti hauskuuttansa. Mutta siitä huolimatta meillä oli varsin hupaista.