Muuten emme ole olleet missään huveissa, paitsi kerran teatterissa nähdäksemme erään uuden kappaleen, jonka eräs ylioppilas oli sepittänyt, ja ollaksemme mukana — viheltämässä. En eläissäni ole nähnyt niin naurettavaa skandaalia. Kappale oli näet kurja ja sitä näyteltiin kurjasti. Ylioppilaat tiesivät, että tekijän, erään professorin pojan, sukulaiset olivat joukolla saapuneet teatteriin varta vasten taputtaakseen hänelle käsiään, vieläpä aikoivat julkisesti painaa kruunun hänen päähänsä. Estääkseen sitä olivat ylioppilaat vallanneet koko paratiisin, sitä paitsi suuren osan muitakin paikkoja. Useita liikuttavia kohtauksia säestettiin yleisellä naurulla, ja heti kun suosionosoituksia alkoi kuulua, tukahdutettiin ne vihellyksiin. — Vihdoin näytelmä oli lopussa, — mutta yleisö jäi kuin kiinninaulattuna paikoilleen, ikäänkuin se olisi vielä odottanut jotakin. Lopulta, onnettomuutta ennustavan väliajan jälkeen, alkoivat tilatut kättentaputtajat tehdä käskettyä työtään, mutta heille vihellettiin, ja kun he eivät tahtoneet vaieta, alkoi kuulua hirveää jalkojen töminää ja vihellystä, aivankuin paratiisi olisi muuttunut Tartarukseksi. Joku kaikeksi onnettomuudeksi keksi huutaa tekijän esille; hän saapuikin heti täysissä tamineissa kulissien takaa, mutta hänet otettiin niin helvetillisellä melulla vastaan, että hän taas vetäytyi nopeasti pois. — Myöhemmin on kappaletta kahdesti esitetty, tosin viheltämättä, mutta vain puolelle huoneelle.

Ja tähän nyt lopetan. Voikaa hyvin ja tervehtikää sekä suuria että pieniä.

Teidän Julius.

Helsingistä Helmikuun 12 p. 1857.

Kaldun-veljeni.

Täältä lähtiessäs emme saaneet jäähyväisiäkään sanoneeksi, kun minun täytyi suntai-aamuna mennä Reinin luo Logikia lukemaan enkä muistanutkaan sitä sanoa sinulle, kun viimein olimme yhdessä. Enkä ole sitten kerinnyt kirjottamankaan sinulle pyrkiessäni päästä tutkintojeni loppuun. En kyllä nytkään vielä ole nähtävästi päässyt edemmä (vasta kahden viikon perästä saattanen mennä Snellmanin luo), mutta pistän kuitenkin luvun lomaan pari sanaista sinulle.

Logikin olen viimeinkin lukenut loppuun ja se täytyy sanoakseni, etten enää katso siihen pantua aikaani perin turhiin menneeksi. Tässä asiassa kävi minulle niinkuin Saulille muinoin, että aasin haossa löysi kruunun. Minä siihen sen vuoksi ryhdyin, että Snellman viekotti näyttäen laudaturin palkintona; vaan viimeksi luin sitä halulla, sillä se selittää ihmeellisellä tavalla koko muun Hegelin järesteen (systeman?). Paljon vasta tutkittavia aineita olen siitä kerännyt talteeni, enkä siis kauppaani perin kadu, vaikka kyllä ulkonainen palkinto jäänee saamatta, kosken enää kerkiä lukemaan sen verran filosofian historiaa kun olis tarvis. (Eikös filosofiaa voine sanoa henkiopiksi paremmin kuin tuoksi tietoviisaudeksi. Mitäshän se muuta hakee ja näyttää olevaksi maailmassa kuin sen henkeä?) Rein[57] ja Forssell ovat jo käyneet Snellmanissa ja sanovat hyvin ankaraksi!

No pääsihän Ehrström[58] provessoriksi, vaikka pahaa tiesit prohveteerata, ja Estlander[59] (lääkäri) on määrätty virantoimitukseen. C.G. Estlander[60] sitä vastaan ei ole vielä dosentiksi säätty. Että Armfelt[61] Arpen kautta on meitä yrittänyt evätä maisterivihkiäisiä pyytämästäkään, sen olet arvattavasti jo kuullut. Mutta me emme sillä heitä; olemme päättäneet kuitenkin pyytää. Kieltäkööt, sallikoot sitten miten paraaksi katsovat!

Mansikkojen ja mustikkojen isät olivat joku viikko takaperin koolla arvelemassa syntyneekö nyt enskevääksi toinen osa; vaan tulimme siihen päätökseen, ettei voi antaa ulos ennenkuin jouluksi, koska muka mustikat eivät kuulu kelpaavan nykyajan herkkukielille ja mansikoita ei saa kypsymään ennenkuin kesäaurinko alkaa paahtaa. — Jos siksi saisit jotain valmiiksi, niin olisi hyvä. — Kullervon kaksi viimeistä tapausta (näytöstä) on Stenvall kirjoittanut uudestaan, ja Toppelius[62] kiittää niitä hyviksi. Vähän toivoa taitaa siis teillä kilpaveljillä olla palkinnon saamisesta. — Mitäs sanot herätyshuudostani Helsingin Sanomissa Ouluun aiotuista kouluista? Kun ei muut huuda, täytyy meidän suomalaisten ruotsalaisissakin lehdissä parkahdella, ettei asiamme nurin mene.

Kuule, tunnetko Ottilia Wildermuthin kirjoja? Me olimme arvelleet lähettää Kuopioon eräälle Perander-mamselille suomennettavaksi. Lala[63] niitä kehuu hyväksi. Sinä kirjakauppias ne voisit toimittaa meille tänne. Lähetähän postin kautta.