Hyvästi nyt tällä kertaa! Vastaa pian
Julius-ystävälles.
10 p. maaliskuuta 1857.
Rakkaat vanhemmat.
Lähettämänne 100 ruplaa olemme saaneet ja kiitämme niistä sydämellisesti. Sillä mitä meillä vielä ennestään on sekä niillä 10 ruplalla, jotka joka kuukausi saamme vuokraa varten, me tulemme tämän lukukauden toimeen, jollei mitään erikoista satu.
Niinkuin jo aikaisemmin Cedercreutzeillä kuulimme, vietetään Viipurissa iloista elämää. — Yhtä loistavia ja kohisevia huveja ei tosin meillä täällä ole, mutta sen sijaan useita kauniita konsertteja, joista osa on pidetty hätääkärsivien hyväksi. — On todellakin hauska nähdä, miten myöskin meidän vanhat veljemme Ruotsissa keräävät innolla nälkäänäkevien suomalaisten hyväksi. Jokaisessa kaupungissa, pitäjissäkin on varsin suuria summia saatu kokoon ja koko summa nousee jo useihin tuhansiin, — Ja kun näkee miten meillä vähävaraisimmatkin antavat roponsa, niin ei tiedä, pitäisikö tätä koettelemusta sanoa onnettomuudeksi vai onneksi; sillä hätä ja avunanto on lähentänyt meidän kansamme eri piirit niin lähelle toisiaan, että sitä on pidettävä suurena voittona, ja itse kurjuus, jota monet saavat kestää, joutuu sen johdosta pikemmin taustalle.
Me elämme täällä niinkuin tavallisestikin hiljaisesti, ilman suurempia tapahtumia. Molemmat me olemme, Jumalan kiitos, terveitä, ja niinpä työ myös edistyy. Oi, miten toista onkaan työskennellä, kun ruumis on terve, sen olen tänä talvena saanut kokea! Tunnen voimaa ja iloa, jommoista harvoin ennen olen kokenut. On melkein sanoin selittämätöntä, miten ihana se tunne on, kun voi mitä tahtoo.
Tälläkin lukukaudella harrastan etupäässä historiallisia lukuja; latina, jota viime lukukaudella opiskelin, on melkein kokonaan saanut väistyä filosofian tieltä. Myöskin harjoittelen tänä lukukautena ainekirjoitusta, koska aion parin kuukauden kuluttua koettaa suorittaa tämän alustavan kokeen. Omituista, miten sellaisissa asioissa alituisesti tarvitsee harjoitusta. Kun nyt, kolmen vuoden väliajan jälkeen, jälleen aloin kirjoittaa aineita, ei se tahtonut lainkaan sujua niinkuin kymnaasissa. Silloin ei aineiden kirjoittaminen tuottanut minulle vähintäkään vaivaa, ja nyt — olisin varmaan pureskellut kynääni, jollei se olisi ollut terästä. Nämät aineet ovat oikeastaan ruotsiksi kirjoitettavat; mutta on lupa käyttää myös jotakin muuta kieltä. Bolin kirjoitti vastikään saksaksi, minä aion periaatteesta kirjoittaa suomeksi.
Pari päivää sitten olimme taaskin Cedercreutzillä päivällisillä. Paronitar lainasi minulle kahden amerikkalaisen runoilijan teokset: Longfellow'n ja Bryant'in. Viime aikoina on suhteeni rakkaihin amerikkalaisiini ollut hiukan kireä orjienpitäjien voittojen vuoksi; mutta näistä runoista, samoinkuin eräästä mielenkiintoisesta, tätä kysymystä koskettelevasta kirjoituksesta, jonka vastikään luin "Revue des deux mondes'sta", näen, että hyvinkin suuri enemmistö halveksuu orjuutta ja että se vain ohimenevien olosuhteiden pakotuksesta antaa myöten. — Nämät runoilijat, samoinkuin Shakespearekin, muodostavat minun iltalektyyrini, vaikka minun ikävä kyllä täytyy aina pitää sanakirjaa käsillä, mikä hidastuttaa lukemista.
Nyt minun täytyy lopettaa, sillä paperikin jo loppuu, ja jos olen kirjoittanut liian perusteellisesti meidän oloistamme, niin on se kokonaan äidin syy, sillä kerran joulun aikana hän valitti, että kirjoitan liian lyhyitä kirjeitä. Voikaa nyt kaikki hyvin! Terveisiä sekä suurille että pienille, älkää unohtako myöskään vanhaa Maria ja hänen joukkoaan.