Paljon ei meistä ole kerrottavaa, mutta siitä lohdullisesta syystä, että voimme erinomaisen hyvin.
Ylioppilaiden parissa tapahtuu muuten nykyään tärkeitä asioita. Jo pitemmän aikaa ovat näet vuotuiset vuokrat, joita meidän on maksettava yhteisistä huoneustoistamme, rasittaneet meitä suuresti; mutta nyt vihdoin, kun vuokraa yhä korotettiin, loppui meidän kärsivällisyytemme — ja me olemme päättäneet rakentaa itsellemme oman talon. Toissapäivänä oli meillä senjohdosta kokous, jossa neuvoteltiin, miten asia olisi järjestettävä. Yliopisto on halukas avustamaan meitä, jos saamme suurimman osan tarvittavista rahoista kokoon. — Osan rahoista voimme lainata ja maksaa korot niillä rahoilla, joita käytämme nykyään vuokraan. Pääoman me maksamme vähitellen sillä rahalla, jonka saamme vuokratessamme osan taloa. Mutta jotta emme velkaantuisi kovin pahasti, täytyy meidän saada osa tarvittavasta summasta lahjaksi tai ansaita jollakin tavalla. Sitä tarkoitusta varten aikoo ylioppilaskunta ensi kesänä suurella tarmolla kerätä varoja. Sitä varten pannaan toimeen lauluretkikin, josta Leopold puhui; toivottavasti ei teillä tällaisissa olosuhteissa ole mitään sitä vastaan, varsinkin kun vanha, vakava Paciuskin aikoo yhtyä matkaan. Mutta tästä kaikesta toisella kertaa enemmän. Voikaa nyt hyvin ja suudelkaa sisaria.
Teidän Julius.
Rakas Emilie.
Niinkuin edellisestä kirjeestä näet, on meillä ylioppilailla suuria tuumia. Aluksi ne ovat kai vain tuulentupia, mutta aikaa myöten kasvaa niistä todellinen kivinen rakennus. Tätä metamorfosia kiiruhduttaaksemme olemme päättäneet ottaa teidät, nuoret tyttöset, liittolaisiksemme ja turvaudumme teidän apuunne tietäen, että te aina olette valmiit auttamaan köyhiä ja hankkimaan kodittomille suojaa pään päälle. Me uskomme ja toivomme, että te tahdotte kartuttaa kassaamme arpajaisilla, konserteilla ja seuranäytelmillä, ja korvaukseksi siitä me lupaamme olla ikuisessa kiitoksenvelassa teille ja osoittaa teille niin suurta kohteliaisuutta kuin mahdollista. Täkäläiset nuoret naiset panevat jo toimeen arpajaisia; mutta luullakseni teidän on parasta odottaa siksi kunnes professori Snellman ja Topelius ovat toitottaneet torveensa, ja me olemme sanomalehdissä julkaisemallamme julistuksella vedonneet helliin tyttösydämiin.
Muiden merkillisyyksien ohella voin kertoa sinulle, että me aiomme tätä tarkoitusta varten panna jälleen huhtikuun keskivaiheilla toimeen teatterinäytännön. Sanotaan, että yleisö odottaa sitä jännityksellä.
Nyt voi hyvin äläkä unohda vanhaa Juliotasi.
Helsinki, 29 p. maaliskuuta, 1858.
Rakas äiti.
Olen pahoillani, ettet sinä hyväksy yritystämme; mutta samalla olen iloinen voidessani kertoa, ettei se ole intoilevien nuorukaisten tuulentupa, vaan että vakavat miehet eivät vain neuvoillaan ja työllään tahdo kannattaa sitä, vaan että juuri heistä, eikä meistä, itse ehdotus on lähtenyt. — Jos tuntisit olosuhteita, niin käsittäisit, miten tavattoman edullinen, jollei suorastaan välttämätön, oma talo ylioppilaskunnalle olisi. Nyt me maksamme korkean vuokran epämukavasta huoneustosta (ei parista, vaan seitsemästä kirjastohuoneesta, kahdesta sanomalehtilukuhuoneesta, yhdestä kokoussalista ja 2-3 ravintolahuoneesta sekä taloudenhoitajan asunnosta), emmekä koskaan kuitenkaan ole varmat siitä, ettemme saa maksaa vieläkin enemmän tai tule suorastaan heitetyksi ulos. Minnekä me sitten menemme? Nyt kun vuokraa korotettiin tuntuvasti, täytyi meidän kärsivällisesti vaieta, koska ei koko kaupungissa ollut tällä hetkellä mitään suhteellisestikaan sopivata huoneustoa vapaana.