Sitä paitsi ovat nyt kirjalliset illanvietot alkaneet, joissa pidetään jokin esitelmä ja sen lisäksi esitetään lausuntoa ja laulua. Kaiken tämän johdosta on olo täällä nykyään niin mieluisaa, etten tiedä, miltä ensi syksynä jokin talonpoikaistupa maistuu.
Ja nyt, jääkää hyvästi, rakkaat vanhemmat, ja sanokaa terveiseni sisarille sekä kaikille muille läsnäoleville.
Teidän Julius.
Rautalammilla, 8 p. syyskuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Juuri saavuttuani tänne kiiruhdan kirjoittamaan teille, koska posti tänä iltana lähtee.
Lupaukseni mukaan kerron teille yksityiskohtaisesti matkastani. Perjantai-aamuna läksin matkaan ja saavuin päivällisen aikana Haminaan, jossa kohtasin laulajat. Heidän kanssaan jatkoin sitten matkaa ja saavuin illalla Loviisaan, jossa sain asunnon eräässä yksityisperheessä, koska kuuluin myöskin laulajajoukkoon. Meidät kutsuttiin rovasti Stenbäckin[37] luo ja vietimme siellä illan erittäin hauskasti. Seuraavana aamuna matkustin Öhbergin luo Pernajaan. Oli erittäin hauska saada tutustua Öhbergin perheeseen. Olin aina kuvaillut mielessäni, että he olisivat yksinkertaisia, sydämellisiä ihmisiä, ja iloitsin suuresti huomatessani, etten ollutkaan erehtynyt heidän suhteensa. Isä on hiukan vakava, mutta hyväntahtoinen mies; äiti näyttäytyi varsin vähän, niin etten oikeastaan osaa hänestä sanoa mitään; sisaret ovat iloisia tyttöjä, jotka ovat koko sydämestään kiintyneet veljeensä eivätkä olisi mitenkään tahtoneet päästää häntä matkustamaan. Koko perheessä vallitsi yleensä sellainen yksimielisyyden ja rakkauden henki, että siellä heti viihtyi. Iltapäivällä me läksimme Loviisaan laulajien konserttiin ja olimme tilaisuudessa näkemään, miten heitä juhlittiin. Salin tausta oli koivuilla koristettu, ja lavan eteen, jossa laulajat seisoivat, oli rakennettu jonkunmoinen riemuportti kukkaköynnöksistä, jotka lyyry ja ankkuri, toivon eduskuva, liitti yhteen. Oksien välissä riippui kirjavia lyhtyjä. — Konsertissa oli paljon väkeä ja sen lopulla ojennettiin laulajille muistoksi kukkaköynnöksissä riippuvat laakeriseppeleet. — Herrat jäivät konsertin jälkeen saliin punssiboolia juomaan. Vielä samana yönä Öhberg ja minä palasimme Pernajaan, josta seuraavan päivän iltapuolella läksimme sitten matkaan ja saavuimme aamulla kello 6 Päijänteen rannalle. Laiva läksi neljännestuntia myöhemmin, ja illan suussa tulimme Jyväskylään. Päijänne ei ole yhtä kaunis kuin Saimaa; rannat ovat tosin enimmäkseen varsin korkeita, mutta tuskin ainoatakaan asuntoa näkee koko tuon pitkän matkan varrella, kaikkialla vain yksitoikkoista erämaata. Myöskin rantavuorilla kasvaa melkein yksinomaan havupuita, jota vastoin Saimaan saarilla lehti- ja havupuumetsät tarjoavat mieluisaa vaihtelua. Jyväskylän asema on sangen kaunis, muuten vielä aivan kylämäinen pikku kaupunki; mutta koska sen paikka kauppaan nähden on edullinen ja sinne tänä syksynä perustetaan koulu, niin voinee se pian kasvaa suureksi. Sieltä me matkustimme eilen aamulla ja olemme nyt eräässä kestikievarissa, kunnes löydämme sopivan asunnon. (Loppu puuttuu.)
Rautalammilla, 20 p. syyskuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Kun matkamme nyt on onnellisesti päättynyt ja olemme kotiutuneet uudella olinpaikallamme, voin antaa teille kuvauksen elämästämme. Viimeksi kirjoittaessani olimme jo Rautalammin pitäjän rajojen sisäpuolella ja aikomuksemme oli Kivisalmen kievarista tehdä retkeilyjä löytääksemme sopivan talviasunnon. Ensiksi me läksimme Hinkkolaan, missä Sanmark y.m. olivat kesää viettäneet. Väki siellä oli sellaista, ettei sen parempaa olisi voinut toivoa: avuliasta, ystävällistä ja korutonta; koko talo oli hollantilaiseen tapaan puhdas ja siisti. Kaikki siellä miellytti meitä siinä määrin, että oikein tuntui ikävältä, ettemme voineet sinne jäädä. Isäntäkin näytti kovin vastenmielisesti päästävän meidät pois, sillä sen jälkeen kuin hänellä kesällä oli ollut "rakkaita herroja" [suomeksi alkuperäisessä kirjeessä], on hän kovin mieltynyt ylioppilaihin. "Kunpa vain olisin korjannut taloani", sanoi hän useamman kerran. — Hän saattoi meidät sitten toiseen taloon, mutta se ei miellyttänyt meitä. — Seuraavana päivänä läksimme veneellä liikkeelle ja sousimme Hakkilaan, jota Sanmark oli suositellut meille. Heti perille saavuttuamme hytkähti sydän ilosta ja me ajattelimme: tänne me asetumme!