Nyt minulla on teille vielä jotakin kerrottavaa, mikä suuresti tulee ihmetyttämään teitä, nimittäin että olemme muuttaneet asuntoa. Ei silti, että meillä entisessä paikassa olisi ollut paha olla, mutta niinkuin tiedätte: "Le meilleur est le plus grand ennemi du bon". [Paras on hyvän pahin vihollinen.]
Olimme kuulleet kerrottavan eräästä talonpoikaistalosta, jossa oli hyvin suuri uusi tupa. Me läksimme sitä katsomaan ja se miellytti meitä niin suuresti, että päätimme muuttaa asuinpaikkaa. Me asumme nyt korkeassa, kauniissa salissa, jossa on viisi ikkunaa ja joka on niin tilava, että se tekee 18 askelta toisesta nurkastaan toiseen. Kattohirsiin olemme kiinnittäneet keinun ja voimistelemme joskus poikkipuiden varassa. Täällä voin oikein mielin määrin kävellä ja lukea. Olen totuttanut itseni siihen jo aikoja sitten ja se rasittaa vähemmän kuin ikuinen istuminen. Ikävä kyllä voin sitä tehdä vain niinkauankuin on valoisaa, ja päivät lyhenevät nopealla vauhdilla. Niinpä juoksen myös edestakaisin kirja kädessä niinkauankuin on valoisaa, kunnes jalat eivät tahdo enää kannattaa. Välillä istun jonkun aikaa ja sitten alotan jälleen juoksuni. Saappaat, jotka sain isältä, ovat tällä tavalla jo loppuun luetut. Onneksi asuu lähiseudulla erinomainen suutari, joka on jo pannut metsästyssaappaihini niin hyvät puolipohjat, ettei sen parempia voisi Helsingissäkään saada, ja ne maksoivat vain 1 ruplan 75 kop!
Yleensä on täällä paljon kaikenlaisia käsityöläisiä, niin ettei täällä pulaan joudu, jos jotakin sattuu tarvitsemaan. Monet heistä ovat käyneet oppia Pietarissa, Helsingissä tai muualla.
Ja nyt lopetan tällä kertaa päiväilmoitukseni lähettäen terveisiä isoisälle, sisarille ja kaikille muille.
Teidän Julius.
Rautalammilla, 17 p. joulukuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Lähestyvän joulu- ja uudenvuodenjuhlan johdosta toivotan teille sydämestäni onnea. Jospa ensi vuoden kuluessa olisimme yhtä tyytyväisiä ja onnellisia kuin tänäkin loppuunsa kallistuvana vuonna. Jospa varsinkin minun onnistuisi tuottaa teille kunniaa ja iloa!
Joulu-aattona tulen erikoisesti ajattelemaan teitä, kun nyt ensi kertaa eläissäni vietän tätä juhlaa yksin. Mutta me olemme päättäneet sinä iltana sytyttää hiukan useampia kynttilöitä kuin tavallisesti, jotta meillä olisi kuitenkin jotain, mikä muistuttaisi joulukuusta. Olin oikeastaan aikonut tuottaa talon lapsille jouluilon, jommoista he eivät ennen ole nähneet ja olin ottanut mukanani värillistä paperia lyhtyjä varten; mutta mistä saisin aikaa niiden valmistamiseen?
Yhden joululahjan olen kuitenkin saanut, jotta en jäisi aivan osattomaksi. Se on vastailmestynyt kirja: Dunckerin, erään viime Suomen sodassa kaatuneen sankarin elämäkerta. (Hänen pojanpoikansa on kaunis laulaja Duncker.) Jos tapaatte Ahrenbergin, niin kiittäkää häntä, olkaa niin hyvät, huomaavaisuudestaan minua kohtaan, kun hän lähetti tämän kirjan. —