Lauvantaina oli inskriptioni. Rehtori piti kauniin puheen; sitten menimme kirkkoon, jossa eräs professoreista saarnasi.
Sunnuntai-aamuna kävin Viaporissa. Se on jättiläismäinen ja suurenmoinen laite, mutta mieltä kauhistuttaa nähdessä nuo muurit ja synkät, surulliset asunnot. Hirveätä olisi varmaankin asua siellä.
Kaunis ilma näyttää nyt loppuneen, niin että tuskinpa enää tänä vuonna voin tehdä huviretkiä. Sitä ahkerammin aion käyttää aikaani lukuihin.
Muutamia asioita, joita tarvitsisin täällä, pyydän teitä lähettämään minulle, nimittäin:
Nilssonin Faunan.
Renvallin suomalaisen sanakirjan.
Bergrothin fysiikan.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat. Tervehtikää isovanhempia oikein sydämellisesti teidän teitä rakastavalta Juliukseltanne.
8 p. lokakuuta 1853.
Rakkaat vanhemmat.
Varmaankin teitä ihmetytti viimeinen valittava kirjeeni. Älkää käsittäkö sitä kuitenkaan aivan sananmukaisesti, sillä olin hyvin alakuloisella mielellä. Minun täytyi pahoinvoinnin vuoksi pysytellä pari päivää sisällä ja tunsin itseni työttömänä ollessani kovin yksinäiseksi. Mutta nyt, kun olen taas hyvissä voimissa ja voin käydä luennoilla, olen taaskin iloinen ja reippaalla mielellä, eikä koti-ikävä vaivaa minua yhtä suuressa määrässä. Älkää kuitenkaan luulko, että silti olisin unohtanut teidät. Ainoa erotus on se, että ajattelen ilolla kotiinpaluuta, sen sijaan että aikaisemmin vain surin sitä, mitä minulla ennen oli ollut.
Vähitellen tutustun täällä sekä ihmisiin että oloihin. Olen tehnyt useita tuttavuuksia, muun muassa maalari M. v. Wrightin, joka maalaa niin kauniisti suomalaisia lintuja. Hän on samalla hoitajana eräässä museossa, jota hän näytti minulle. Hän pyysi, että toisin hänelle kaikki harvinaiset linnut, joita saan ammutuksi. Museon vahtimestari opettaa minua täyttämään eläimiä. Wrightin johdolla jatkan piirustusta.