Rakkaat hyvät vanhempani.
En tiedä, miksi kuvailin mielessäni, että äidin edellinen kirje oli vain tuollainen ylimääräinen ja että minua tänään taaskin odotti sunnuntaihuvitus. Ja aivan oikein, kun väki palasi kirkosta, toivat he kirjeen minulle. Miten iloinen olinkaan, etten ollut pettynyt!
Niinkuin viime kirjeessäni mainitsin, oletimme, että joulu-aattomme tulisi olemaan hyvin yksinäinen, ja vielä samana aamuna olimme siinä luulossa. Mutta äkkiä saimme hovineuvos Westzynthiukselta[40] ystävällisen kutsun, jota me tietysti kernaasti seurasimme, koska tämä perhe on niin hienosti sivistynyt ja hyväntahtoinen. Me vietimme heillä erittäin hauskan illan. Myöskin me molemmat saimme joululahjan itseään nimittämättömältä henkilöltä (ommellun valkean kaulahuivin). Myöhemmin saimme selville, että ne olivat Collaneilta, jotka ensimäisinä ottivat meidät vastaan kotiinsa. Täällä on näet se tapa vallalla, että nuoriso antaa perheen ulkopuolellekin pieniä joululahjoja. Yleensä on suhde perheitten välillä täällä niin läheinen ja ystävällinen, kuin kuuluisivat he kaikki yhteen.
Kuvauksestasi joulujuhlan vietosta koulussa, kiitän sinua isä kulta; olin hyvin utelias kuulemaan, miten sitä oli vietetty, ja minua ilahdutti suuresti, että lähettämäni pieni puhe[41] lapsille mielytti heitä. Luulin ensiksi, kun vedin esille painetun paperiliuskan, että siinä oli kutsu jonkun seuran jäseneksi, ja hämmästyin hiukan nähdessäni vanhan tuttavan; rauhoituin kuitenkin huomatessani, että kirjoitus oli nimetön. Älkää antako myöhemminkään ilmi, mistä se on lähtenyt. Olen näet sen johdosta, että aina jotakin innolla suoritettuani olen kertonut siitä muille, ikäänkuin se voisi myös muita innostuttaa, joutunut siihen maineeseen, että olen oikea käki. Siksipä tahtoisin kernaammin, ettei minun nimeäni mainittaisi sen yhteydessä, mitä olen tehnyt.
Joululahjastasi, rakas isä, kiitän suuresti.
Että Viipurissa vihdoinkin on tehty jotakin veteraanien hyväksi, ilahduttaa minua suuresti. Vaikka Qvist[42] arvostelussaan olikin hiukan liian nopsa, niin täytyy tunnustaa, että olisi ollut suuri häpeä Viipurille, ellei se tässä asiassa olisi tehnyt mitään. Mitä esim. Saksassa olisi sanottu, jos siellä olisi kerätty varoja 1813:n veteraaneille, ja joku rikkaista kauppakaupungeista, esim. Hampuri tai Bremen ei olisi tahtonut ottaa osaa keräykseen siitä syystä, ettei näiden kaupunkien lähitienoilla asunut näitä veteraaneja?
Ja nyt toivon teille ja isoisälle sekä kaikille muille rakkailleni hyvää vuoden jatkoa.
Teidän Julius.
Rautalammilla, 16 p. tammikuuta 1859.
Rakkaat vanhemmat.