Kiitos viime kirjeestäs ja suo anteeksi, etten vastuuta ole ennen työntänyt enkä toimittanut asioitasi. Minun oli sitä kirjettä saadessa pää niin pyörryksissä entisistä ja uusistakin tuumista, että sen panin pöydälleni enkä tullut uudestaan lukemaan ennenkuin ruvetessani sinulle vastaamaan. Heti huomeispäivänä lähden liikkeelle ja teen tehtäväni.
Pidot oli meillä veljeksillä yhteiset, niinkuin arvasit samana päivänä kuin julkinen tutkintoni. Sain minä 12 huutoa (3 laudaturia, 1 non sine laude ja 1 lubentissime approb.), mutta Borg[65] ("meidän lehtorin veli" sanovat Julkiset) sai 13; siis raukesi toivetukses tyhjään. Muutamia päiviä sitten tuli luonnonoppilasten primus valmiiksi myöskin 13:l1a huudolla; se on Antti Malmgren.[66] Historialais-kielioppilaista ehkä vieläkin joku saanee 13 (Blomstedt, Rein, Forsnäs[67]). Muuten ovat huudot nyt entistä huokeampana, koska Rein-parka antaa cum laudensa kaikille, antaa mykille sekä sokeillekin. Noh, yrittäväthän pojat tupatakin itsensä niin paljon kuin kiireissään kerkiävät; lukevat päivin öin, laihtuvat, vaalenevat, heikkonevat, niinkuin lauriseppeleen pyytäjäin sopii. Anomuksemme on jo 10 päivää ollut Teillä (Pietarissa) päätettävänä; kohta pitäis joutua vastaus.
Tutkinnoista päästyä olen ensin pari viikkoa päätäni parannellut sen suuren kohmelon perästä. Sitten olen käynyt mielityöhöni käsiksi. Minä pelmutan kirjat, sanomalehdet, käsikirjoitukset kaikissa kirjastoissa, saadakseni kokoon nykyisten nimellisten runoniekkain käsialat. Alussa oli mielessäin vaan kerätä ainetta kirjalliseen iltahuvitukseen (litterär soirée), mutta työtä tehdessä ovat tuumani laajenneet; minä nyt aion toimittaa painoon noitten runoseppäin kelvolliset teokset varustettuina elämäkerroilla. Eikös se pitäis tulla hyvä? Paha vaan, että totista runonhenkeä useimmat näistä runoista ovat vailla.
Toiseksi minä vihdoin viimeinkin laitan kemiani valmiiksi. — Kolmanneksi minä pait Blomqvistin koulussa opettelen äsken perustetussa suomalaisessa rahvaskoulussakin. Opettajia on 15, joista et tuntene muita kuin Svenssonin ja Alopsaus'en[68]; muut ovat nuoria länsi-suomalaisia. Opetus käypi Cygnaeus'en neuvomassa järestyksessä ja kaikissa tiedon haaroissa uudella "åskådning"-keinolla (havainto-opetus). Minulla on alempi luokka, 5-7-vuotisia, joita Wilken kuvien avulla taivuttelen järellisesti puhumaan ja ajattelemaan. Oppilasten paljous on yhä enenemässä; nyt on niitä 16. Tää koulutuuma on syntynyt Länkelän[69] päässä.
Neljänneksi minä näillä kevätilmoilla olen paljon käyskennellyt ulkona. Niin kauan kuin lunta kesti, seurasin minäkin uutta muotia ja hiihtelin luikuttelin Runnipuistossa. Mutta nyt on lumi loppumaisillaan. Sen sijaan aion jäiden lähdettyä paljon keikkuilla lakkipäillä lainehilla, paljon aalloilla asua. Helsingin maaseudut kuuluvat olevan hyvin ihanoita, ja minä en ole milloinkaan tullut niitä ihaelemaan. — Melkein olisin, töitäni, toimituksiani luetellessa, unhottanut yhden asian, nimittäin, että minä suomen kieltä opettelen Sederholmin rouvalle ynnä hänen (rouvan) siskoilleen. He eivät osanneet mitään, mutta ovat niin ahkerat, että kyllä toivon pääsevän siihen, että omin päin saattavat jatkaa oppimistansa.
Muitten teoista ja hankkeista saan mainita, että Mehiläinen ensivuoden alusta tulee yhdyskunnan omaksi, jossa Koskinen tulee päämieheksi. Sillä lailla siitä ehkä saatanee kunnon lehti. Samate oli Ahlqvistin luona äsken puhetta, että pitäis osakkeille perustaa yhdyskunta, joka ottais kustantaaksensa suomalaista kaunokirjallisuutta oikein viljalta. Mitäs muuten arvelet hänen ja Tuiretuisen (Tikkasen) riidoista Helsingin Sanomain kanssa? Minun mieleeni on siinä ilmoittuva raakuus ja uhkamielisyys kipeästi koskenut ja luulen kaikkein A:n ystäväin suovan, ettei hän olis ollut siihen puuttumatta.
Sinä kysyt, milloinko meitä ulkomaille viedään? Vielähän veikkonen koko esitys makaa kenraalikuvernyörin kansselissa, milloin sitä katsonee soveljaaksi lähettää Pietariin. Jos päätöstä siksi joutuu, pitäis meidän jo kesäkuulla lähteä matkoille, vaan minä en mielelläni menisi ennenkuin elokuulla, käveltyäni sinun kanssa sotamuistoin keruulla. Saas nähdä suostuneeko siihen Cygnaeus? Onhan sitä aikaa kuitenkin seuraavaan syksyyn asti. Tiedätkö että Järvinen, Kahelin, arvattavasti Murman, Wallin jun.[70] tulee meille kumppaleiksi?
Sinä tiedustelet tuumiani Flemingistä. Ne ovat vielä niin epäselvässä, ettei niistä ole paljon virkkamista. — Fleming on minusta sopivampi suomalaiseen näytelmään, koska itsekin on suomalainen. Sinä sanot, että häneltä tehty näytelmä tulisi (Fr.) Cygnaeus'en teoksen mukaelmaksi. Jumala siitä varjelkoon, sillä C. rukka on sen aineen hirveästi pilannut. Kaikki hänen henkilönsä ovat pöyhkeäpuheisia Cygnaeus'ia eikä mitään muuta. — Eikös ole murhenäytelmään sopiva aine Flemingin järkähtämätöin, joskin yksipuolinen uskollisuus kuninkaalleen, jonka eteen urhoollisesti ja voimalla taistelee omaa kansaansa, herttuata ruotsalaisineen ja koko historian menoa vastaan? Yhdessä tapauksessa pitäisi kuvaella Suomen kansan tilaa ja siinä itävää Nuijasotaa. (Nuijasodan toisessa osassa on kapinan alku Kyrön kirkon luona elävästi kuvattu eikä tarvitsisi paljon muutosta tullaksensa näytelmälliseksi.) Toinen tapaus näyttäisi asiain menoa Ruotsissa, ynnä Suomen lähettilästen käyntiä herttuan luona. (Herttuan viimeiset sanat suomalaisille, itse riitauttua neuvoskunnan kanssa: "En muuta neuvoa tiedä, vaan toimittakaa rauha omalla kädellänne; onhan teitä ainakin niin monta, että taidatte ne päältänne torjua, jos ei muulla niin aidanseipäillä ja nuijilla!") Niin kaikki jo kytee sisältäpäin, vaikkei vielä tulta näy. Kolmannessa tapauksessa kapina leimahtaa ilmituleen, sotaa, verenvuodatusta, Fl. voittaa. Neljännessä Fl. varustaikse herttuatakin kukistamaan, mutta — kuolee. (Se seikka on vähä haitallinen, että Fl. ennen aikaan kuolee; jalompaa olis jos hän kaatuisi sodassa K:ta vastaan. Vaan ei historiallista totuutta voi siksi loukata, että hänen antais sen tehdä.) Viides tapaus olisi ainoastaan ikäänkuin epilogina. Fl:n kuolema neljännessä on jo asian päättänyt, ja turhat on A. Kuren yritykset, herttua voittaa ja rankaisee kovuudella. (Sais myös näyttää kuinka parantaa Suomen tilan.) — Semmoiset ovat tuumani; itse en niitä koskaan voine panna toimeen, käytä sinä mitä sinulle sopii. —
Jää hyvästi nyt, sano paljon terveisiä Britsille ja kirjoita kohta ystävälles Julius'elle.
Helsinki, 26 p. huhtikuuta 1860.