Rakkaat vanhemmat.
En ole taaskaan niin pitkään aikaan kirjoittanut, että tunnen oikeaa tarvetta saada jutella kanssanne.
Viime kirjeestänne käy ilmi, että pelkäätte minun rasittavan liiaksi itseäni. Sitä teidän todellakin on turha olettaa. Ruumiillinen väsymys ja henkinen uupumus ja alakuloisuus, jotka olivat luonnollisia seurauksia viimeisistä par force-luvuista, ovat nyt näinä viikkoina kokonaan kadonneet. Nyt katselen maailmaa jälleen reippain ja iloisin mielin ja tunnen itsessäni työvoimaa. Todistuksena siitä, että elinvoimani ei ole lamassa, olkoon teille se, että runosuoneni, joka oli jo melkein kokonaan kuivunut, on alkanut uudelleen kuohua. Oi, miten kiitänkään Jumalaa siitä, että hän ei ole minulta riistänyt tätä lahjaa ikiajoiksi, annettuaan minun kerran kokea tätä sanomatonta nautintoa. Jos Emilie tahtoo nähdä yhden vastasyntyneistä, niin hankkikoon itselleen Suomettaren ensi numeron (4 p. toukok.). Muihin hän saa tutustua tullessaan promotsioniin.
Kemiani, jota yhdessä erään toisen kanssa tarkastan, valmistunee toukokuun lopulla. Toinen työni, kokoelma uudempaa suomalaista runoutta, tulee myöskin melkein valmiiksi. Esipuheen, yleiskatsauksen tästä runoudesta, pidän piakkoin eräässä kirjallisessa iltamassa. Niinkuin tiedätte, pidetään täällä aika ajoittain iltamia ylioppilastalon hyväksi. Kun minua pyydettiin antamaan myös roponi tähän tarkoitukseen, valitsin tämän aiheen, joka jo sinänsä on mielenkiintoinen. — Suomalaisen koulumme, josta viime kerralla kirjoitin, näyttää käyvän hyvin. Joka viikko ilmoittautuu uusia oppilaita ja he edistyvät hyvin.
Promotsionilupa on saapunut! Nyt on vain kysymys siitä, että te pääsette tänne tulemaan; sillä ilman teitä tuottaisi juhla meille vain puolinaista iloa. Epäilemättä ovat laivat siihen aikaan jo liikkeessä. Meillä on laivakulku jo jonkun aikaa ollut täysin vapaa; teillä on kai vielä paljon jäitä.
Nyt sanon teille taas hyvästi ja toivon näkeväni teidät täällä.
Teidän Julius.
Helsinki, 8 p. toukokuuta 1860.
Rakkaat vanhemmat.
Kiiruhdan teille heti ilmoittamaan sitä ilosanomaa, että me tapaamme toisemme täällä promotsioni-aikana. Päivä ei tosin vielä ole määrätty; mutta sen mukaan mitä professorit edeltäpäin ovat sanoneet, tulee se vietettäväksi luultavasti toukokuun 30 tai 31 päivänä. Silloin teillä on parhaiksi vielä aikaa tulla tänne. Mikä ilo se onkaan! Hauskuus olisi ollut vain puolinainen, jollette olisi voineet saapua. Hyvä olisi, jos edeltäpäin ilmoittaisitte meille minä päivänä te tulette, jotta hankkisimme teille asunnon. Sillä kun uusien maisterien lukumäärä on niin harvinaisen suuri, niin epäilemättä saapuu kaupunkiin suuri joukko ihmisiä. Kylläpä siinä taaskin on elämää! Paitsi tavallisia promotsionijuhlallisuuksia pidetään sinä aikana ylioppilasnäytäntöjä, konsertteja, kirjallinen esitelmä, jne. Taidenäyttely on luultavasti myöskin silloin vielä avoinna. Sanalla sanoen, te saatte huomata tulleenne pääkaupunkiin ja kruunajaisiin, joskin vain pienen maan pääkaupunkiin ja ainoastaan maisterien kruunajaisiin.