Siis: tuuletusikkunaa ei ole, ergo huoneessa ei tuuloteta. Minä jätän kuitenkin joskus oven saliin auki päästääkseni raitista ilmaa huoneeseen. Lattia on puuta ilman minkäänlaista värihienostusta; kuitenkin on mattoja vuoteen ja pöydän edessä. Vuodevaatteita vaihdetaan joka toinen viikko; mutta milloin pyykkiä pestään, on hyvinkin arvoituksellista, sillä mitään määräaikaa ei näytä olevan. Siitä ei ole kuitenkaan mitään vastusta, sillä professorinrouva on sanonut, että jos jotain tarvitsen, voidaan se pestä keittiössä. Nyt luullakseni ovat kaikki kysymykset kunnolla vastatut ja minun maineeni järjestystä rakastavana ihmisenä pelastettu.
Nyt minun ikävä kyllä täytyy siirtyä toiseen aineeseen, mikä on kaikkein tavallisimpia ylioppilaiden kirjeissä, nimittäin rahanpuute. Teidän ei pidä kuitenkaan luulla, että olisin kuluttanut kaiken sen, mitä sain mukaani. Minun on täytynyt yksityiskassastani maksaa koko joukon menoja, jotka eivät oikeastaan sille kuulu ja jotka suorastaan ovat saattaneet minut häviön partaalle. Siksi pyydän sinua, rakas isä, armollisin katsein tarkastamaan mukanaseuraavaa laskua ja täyttämään jälleen kukkaroni.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhempani, suudelkaa rakkaita siskoja puolestani.
Teidän Julius.
26 p. lokakuuta 1853.
Oma rakas äiti.
Sydämellinen kiitos pitkästä kirjeestäsi. Minusta tuntui, lukiessani sinun toivotuksiasi, ikäänkuin mielikuvitukseni olisi loihtinut eteeni kangastuksia tuhansine kaukaisine kuvineen, jotka niin usein liitävät silmieni ohitse. Luonnontutkijana saada matkustaa vieraissa maanosissa on aina ollut hartain ja salainen toiveeni, — jota en kuitenkaan ole uskaltanut ilmi tuoda, koska pelkäsin teitä, rakkaat vanhempani, surettavani, jos tunnustaisin haluni palavan niin kauaksi kotoa. Mutta kun sinä, rakas äiti, toivot samaa kuin minäkin, ja isä luultavasti ei myöskään ole sitä vastaan, niin voinen ilmaista myös haluni.
Ehkäpä tämän tuuman toteuttaminen ei olekaan niin kaukainen kuin sinä luulet. Parin vuoden kuluttua lähetetään luultavasti taaskin retkikunta Lappiin. Silloin voin jo olla maisteri ja liittyä siihen.
Olen tutustunut täällä erääseen mieheen, joka on oleskellut kolme vuotta venäläis-amerikkalaisissa siirtoloissa ja tuonut mukanaan kaikenlaisia kokoelmia. Minä autan häntä purkamaan hänen hyönteislaatikoitansa, puhdistamaan hyönteisiä ja panemaan ne neuloille. Siitä hyvästä saan 150-200 eri kovakuoriaislajia Sitkasta, Kaliforniasta, Ochotskista ja Sandwichs-saarilta. Hänellä on sitä paitsi simpukoita, nilviäisiä, lintuja, yleensä kaikenlaista tavaraa. Enimmäkseen hän on työskennellyt mineralogian alalla ja tuonut mukanaan myöskin eri kivilajeja. Hän on herättänyt minussa halun koota ja siihen minä ryhdyn ensi kesänä.
Ilma on täällä suorastaan inhottava. Joka päivä niin paksua sumua, ettei näe selvästi 30 askeleen päähän. Onkohan tänä syksynä kaikkialla samaten, vai helsinkiläinen kuuluisa ilmanalako siihen on syynä?