Minun täytyy kuitenkin joka päivä kunnolla kävellä tässä ilmassa, sillä en siedä muuten paljoa istumista kirjoituspöydän ääressä.
Nyt täytyy minun kuitenkin lopettaa, sillä minulla ei ole aikaa kirjoittaa pitemmältä. Sinun pitää suoda anteeksi, vaikkei kirjeeni olekaan yhtä pitkä kuin sinun omasi.
Voi hyvin, rakas äiti. Tervehdi kaikkia sydämellisesti.
Sinun Julius.
Suutele sisaria puolestani ja sano, etten tällä kertaa mitenkään ennätä heille kirjoittaa.
2 p. marraskuuta 1853.
Rakas isä.
Kiitos kirjeestäsi. Vastikään päätin vihdoinkin käydä visiiteillä, sillä tähän asti olen ollut liian laiska lähteäkseni iltasin huoneestani kosteaan, kylmään ilmaan huvituksen haussa.
Mutta kun viikko toisensa jälkeen kului ilmojen parantumatta, niin läksin kerran Borgströmeille[11] käymään. Siellä minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja ilta kului hyvin hauskasti. Mieliala olisi ollut vieläkin iloisempi, jollei talossa olisi ollut sairasta. Yhdellä nuoremmista pojista on näet selkäydintauti ja hänen elinvoimansa kuluu vähitellen loppuun.
Pari päivää sitten kävin myöskin Ascholinien[12] luona. Heillä ei tosin ollut yhtä paljon nuorisoa kuin Borgströmeillä, mutta siellä oli sittenkin erittäin hauska.