[1368] Se osa, joka koskee maan epätasaisuuksien syntymistä ruumiin liikunnon kautta, on kuitenkin epäilemättä liettualais-slavilaista sukuperää. Vert. slavilaista luomistarua s. 299. Liettualaisissakin on se tarina, että jumala voitti piruin kuninkaan, sitoi sen hevosen selkään ja ajoi tämän juoksuun. Mihin pirun pää kolahti, siihen syntyi vuori, mihin jalka, siihen laakso, mihin kyynel pirahti, siihen järvi (Veckenst. I s. 212). Lainaamisen todistaa myös tämän seikan ilmautuminen meidän runoissamme yksistään Venäjän puolella.
[1369] Esim. Länk. VII N. 4 Soikkulasta, Slöör VII N. 23 Lempaalasta, Ahlqv. B N. 265 Ilamantsista, Beck. Z N. 5 Pohjanmaalta.
[1370] Saxb. N. 382 Vuoleelta, Lencqv. s. 33 Pohjanmaalta y.m.
[1371] Joskus ilmautuu lisäys yksinään, jolloin jatketaan: syänveet syventämäni.
[1372] Esim. Lönnr. A II 9 N. 38 Uhtuesta, 5. 20 Lonkasta, y.m. Castrén arveli, että kolmas luoja mahtoi olla Lemminkäinen ja vertasi tätä jumalakolminaisuutta samallaiseen Skandinavein luomistarussa. Mutta kolmas mies olisi sitten Joukahainen eikä Lemminkäinen, joka käsikirjoituksissa ei ole toisten kumppanina. Vaan ei Joukahainen nimenomaan sano olleensa osallisna luomisessa; hän vaan kysyy: muistatko sitä aikaa, jolloin luotiin. Vertaaminen skandinavilaiseen taruun on siis sangen epävarma, varsinkin koska luojain lukukin niin vaihtelee. Tässä puheena oleva lause löytyy myös yhdessä Ilamantsista saadussa Pellervoisen runossa (Ahlqv. B N. 207).
[1373] Ilman pielet Pohjanmaalla sopivat ihmeesti yhteen liettualaisen tarun kanssa, mutta välisiteen puute ei salli panna siihen suurempaa painoa.
[1374] Kallas C N. 36.
[1375] Kreutzwald P N. 9.
[1376] Vv. 1-8. Väinämöisen nousu saareen ei kuulu tähän, vaan näkyy olevan otettu yhdestä Samporunon toisinnosta (vert. Lönnr. E N. 606), johon on sekautunut Lemminkäisen pako. Väinämöisellä on vaan jossakussa turmeltuneessa toisinnossa tekemistä maailman kylvön kanssa. Rivit 41-2 näkyvät olevan otetut viimeisestä Ritvalan Helkavirrestä. Tammen kasvatus on tässä yhteydessä hyvin harvinainen.
[1377] Vv. 59-224. Muutamat pienet sisään pistetyt kappaleet (äidin rukoileminen, luultavasti jostain muusta loitsusta, keskustelu Väinämöisen ja pikkumiehen välillä) eivät löydy minulle tietyissä tammen synnyissä.