[1378] Vv. 225-378. Ensimmäiset kuusi värssyä ovat kuitenkin eräästä Inkerin balladista, jossa luonto lakastuu neidon viettelyksen kautta, mutta sitten jälleen virkistyy, kun pappi on käynyt siunaamassa (esim. Europ. I N. 112 Toksovalta). Seuraavat kuusi ovat osaksi toukoluvusta (esim. Europ. K. N. 225 Uhtuesta). Vv. 241-50 oikeastaan kuuluvat ensimmäiseen osaan. Samoin vv. 287-94. Tiasen neuvo ei löydy minulle tietyissä toisinnoissa. Kirveen teettäminen ja kasken hakkuun kuvaus on otettu Kullervon runosta. Keskustelu kokon kanssa ja tämän linnun valkean-iskeminen ei löydy tähän kuuluvissa runoissa, mutta jälkimmäinen kuitenkin yksinäisenä erehdysmuotona eräässä tammen synnyssä (Genetz. N. 59 Luvajärveltä). Vv. 295-330 ovat kylväjän lukua ja seuraava kohta Lönnrot'in sovittama sen mukaan. Viimein v. 369 loppuun on lyyrillisestä laulusta.
[1379] Välin jätetään koivu kokkoa (Europ. H N. 92 Suistamolta), välin käkeä (Europ. I N. 27 Suistamolta) varten. Lönnrot on taitavasti molemmat yhdistänyt. Joskus kaskeen kylvetään liinaa ja siitä kudotulla nuotalla pyydetään tulikalaa (Europ. I N. 27). Tässä on siis tulen synty lisään sekaunut.
[1380] Europ. I N. 27.
[1381] Painettu Valvojaan 1884 N 1, vert. s. 141.
[1382] Sievästi on siinä oikea kylvön aika osoitettu sillä, että Ahti silloin jo on saanut osan vesistä suliksi.
[1383] Esim. Lönnr. Q N. 124 Enolta, Gottl. N. 659 Kortteisilta (luultavasti Kesälahdelta).
[1384] S. 159.
[1385] Joskus nähdään toisiakin nimiä, mutta ne ovat nähtävästi erehdyksiä. Esim. Impi t. Syöjätär (joiden hiuksista t. kyyneleistä toisellaisissa loitsuissa syntyy puita t. eläviä).
[1386] Ahlqv. B N. 190 ja Europ. H N. 138 Ilamantsista.
[1387] Puun sanat löytyvät myös erikseen.