[1428] S. 289, 293, 301, 305.
[1429] Erittäin tärkeät ovat tammen terveyttä suojeleva voima sekä sen yhteys viljan alun kanssa. Onko tuo uudempi muoto, missä kaikellaisia kaluja veistetään, lainaa meille vai meiltä, on vaikea päättää.
[1430] Europ. H N. 54 luultavasti Korpiselältä, H N. 128 ja Ahlqv. B N. 193 Ilamantsista y.m.
[1431] Esim. Peet N. 404 Viljannin seudulta, Murd N. 76 Talkhofista.
[1432] Niin erittäin niissä kappaleissa, missä joki sen juuritse virtaa, y.m.m.
[1433] S. 291.
[1434] Lönnrot S. N. 211 Kesälahdelta. Tuuli sitten taittaa latvan, jolloin syntyy 3 neittä, ja ne lypsävät rautamaidon.
[1435] Esim. Europ. I N. 23 Suistamolta, G N. 622 Ilamantsista.
[1436] Heinän niittäminen, jolla meidän tammenrunomme enimmiten alkavat, löytyy myös Virossa, mutta toisessa yhteydessä. Se on näet liitetty runoon, jossa ilmautuu 4 neitosta: yksi nitoo langan päitä, toinen sitoo silkkiä, kolmas kutoo kultavyötä, neljäs itkee nuorta miestä, mutta häntä lohdutetaan sillä, että sulhon pää jo näkyy läpi metsän. Sama runo löytyy Suomeksikin, mutta ilman mainittua alkua. Molemmille on likeistä sukua saksalainen yleinen laulu (vert. s. 293-4 ja Mannhardt s. 524-32 y.m.s.) Siinä kolmas neito avaa taivaan ja laskee auringon ulos; meillä tuo nuori mies t. veli, jonka pää jo kohoaa metsän yli j.n.e., tietysti myös on jälleen ulostuleva aurinko; siinäkin siis on samallainen perustus kuin tammenrunossa. Virossa alkaa usein tammenruno meren lakaisemisella, jolloin pyyhkeistä löytyy tammen alku ja viedään maalle kasvamaan. Samaa meren lakaisemista olen jo ennen Suomenkin runoissa huomauttanut (s. 387), jolloin sen kautta meri tulee tyyneksi.
[1437] D. Herabkunft d. Feuers s. 96.