[1438] S. 291. Siinä on vaan Thor'in pitenemisen vertaus muka samallaiseen tapaukseen tammenrunossa perätön, sillä ei yksikään tietty kansanruno tiedä siitä. Hakkaaja kuvataan vaan välistä suureksi, välistä pieneksi. Lönnrot on nähtävästi molemmat yhteensovittanut.
[1439] Varsinkin tulen syntyyn.
[1440] Painetussa Kalevalassa on koko mies vaskinen, niin että voisi arvella hänen edustavan vanhempaa aikakautta nykyisen rauta-ajan polvikunnan vastakohtana. Mutta tämmöisenä hän ilmautuu ainoasti yhdessä polvenhaavan toisinnossa (A II 3. 37 Kiannalta) ja se muodostus on nähtävästi satunnainen. Vähän useammin nähdään rautamies, rauta suuna y.m. mutta se on otettu balladista "meren kosijat".
[1441] Inkerin tammenrunoihin on, kumma kyllä, tarullisen ukon sijaan tullut ainoa veikko, niinkuin muutamiin muihinkin epillisiin lauluihin. Suomessa on häränrunossa samallainen tappaja kuin tammenrunoissa.
[1442] Tämä yhteys on ylen harvinainen: Lönnr. A II 9 N, 41 Uhtuesta, Boren. 1871 N. 71 ja 1872 N. 90 molemmat Vuonnisesta. Molemmissa jälkimmäisissä vaan mies merestä kysyy tammelta, tuleeko hänestä venettä Väinämöiselle, mutta todella siitä tehdään kuitenkin noidan nuolet, niinkuin pistoksen synnyssä. Tää on siis välitysmuoto. Ensinmainitussa tulee sitten samanlainen veneretken kuvaus kuin kanteleen synnyssä. Tähän ovat myös luettavat ne harvat toisinnot (Castrén A I 1204 N. 9 Latvajärven Arhipalta, ja tulen synty Gottl. N. 655 Kortteisilta Kesälahdella), joissa Sampsa Pellervoinen, muutamien runojen mukaan ison tammen kasvattaja, veistää veneen Luojalle t. airot Väinämöiselle.
[1443] Europ. K. N. 99 Hietajärveltä, Boren, painett. toisint. N. 40 Venehjärveltä ynnä pari muuta.
[1444] Ahlqv. B N. 280, 295 Ilamantsista, Boren. 1871 N. 19 Himolasta.
[1445] Europ. G. N. 127.
[1446] Epäiltävä siinä kuitenkin jo on se seikka, että Väinämöinen on takojana, eikä varsinainen seppä Ilmarinen.
[1447] Nämät seikat ovat: Ilmarisen epäilys Sammon saamisen mahdollisuudesta r. 39: 7-22. Ei löydy semmoisenaan missään tallella olevassa toisinnossa. Yhdessä toisinnossa Ilmarinen itse kehoittaa retkeen (Boren, painett. toisint. N. 40). Joskus (Lönnr. A II 3. 40), Ilmarinen, kotiintulonsa jälkeen kertoessaan Sammosta, lisää: Vaan on Sampo salvattuna j.n.e. Luultavasti olivat Lönnrot'in käyttämät sanat, joiden todellisuutta vanhan painoksen toisinnot todistavat, otetut samallaisesta kohdasta. — Ilmarisen vastahakoisuus merimatkaan ja Väinämöisen vastaus siihen r. 39: 33-56, nähtävästi otetut minulle kuitenkin tuntemattomista lyyrillisistä lauluista. — Väinämöisen miekan takominen r. 39: 57-114. Löytyy erikseen katkelmassa, jossa Väinämöinen valmistaikse Pohjolan sotaan (nähtävästi auringon vapauttamista varten, josta runosta useat sananparret muistuttavat) Lönnr. Q 2, S. 150 Kiteeltä. Ne sanat, jotka sen Samporetkeen sovittavat, ovat epäilemättä Lönnrot'in lisäämät. — Ilmarisen varous-sanat r. 39: 115-26, tavallinen loitsu. — Keskustelu Sammon jakamisesta r. 42: 41-58, tähän paikkaan sovitetut sen mukaan mitä kansa edempänä laulaa taistelun kuvauksessa ja lyyrillisestä laulusta lisätyt. — Neuvottelupaikasta, mihin Sampo olisi vietävä, tuulen sanat ja Lemminkäisen ensimmäinen kehoitus laulamiseen r. 42: 177-250. Edellinen kenties sommiteltu yhden tulensynnyn paikan mukaan, keskimmäinen loitsua, kolmas kokoonpantu lyyrillisistä kappaleista. Samoin myös vv. 271-4. — Utusanat, Iki-Turson nosto ja tuulen nosto r. 42: 338-460, ensin- ja viimeinmainitut loitsuja, edellisestä kuitenkin mainittava, että Pohjolan emäntä, parissa Ilamantsin Samporunossa laittaa utua Väinämöistä vastaan, vaikkei tämän luvun lukemisella, ja Vuonnisen Ontrein runossa Väinämöinen taistelun jälkeen itse luopi utua ennenkuin toivottaa itselleen kyntöä ja kylvöä. Iki-Turson juttu, niinkuin ennen mainittu, kuuluu oikeastaan Jesuksen purjehdukseen (kats. s. 340). Sampsa Pellervoisen kautta, joka Luojalle venepuun hakkaa, samoin kuin usein Väinämöiselle, on kuitenkin jo kansakin tähän yhdistämiseen antanut aiheen. Toisessa sanaan runon katkelmassa on Pietarin kauhu kuvattu, jonka Lönnrot tässä on Ilmariseen sovittanut. — Myrskyn kuvaus, kanteleen hukkuminen, Ilmarisen valitus ja myrskyn sanat r. 42: 461-550. Ensimmäinen suurimmaksi osaksi raudan synnystä, toinen nähtävästi Lönnrot'in sommittelema, siksi että sitten seuraava toinen kanteleen synnyn toisinto saataisiin käytetyksi (ei löydy siitä mitään vanhan Kalevalan toisintomuistutuksissa); kolmas lyyrillistä laulua, neljäs loitsua. — Pilven longan näkeminen pakomatkalla r. 43: 47-54 minulle tietymättömästä lähteestä. — Ilmarisen hätäsanat r. 43: 187-206 tavallista loitsua. — Pohjolan emännän uhkaus nostaa karhu ja kätkeä aurinko sekä Väinämöisen vastaus siihen r. 43: 310-58, 363-8. Jälkimmäinen osaksi kerskausloitsusta, osaksi samoin kuin koko edellinen Lönnrot'in kokoonpanema, siksi että karhun peijaiset ja auringon etso saataisiin Sampojaksoon kiinnitetyiksi. — Viimein Sammon muruin kylväminen ynnä loppurukous r. 43: 385-434; edellinen nähtävästi Lönnrot'in kokoonpanema (Arhipalla vaan sanottu, että tuuli ajeli muruja merellä), jälkimmäinen loitsua.