[1448] Lähinnä painettua on Lonkan Martiskan laulama (Lönnr. A II 5 N. 21). Rajaryhmässä on melkein aina kanteleen synty toisessa muodossa, josta vasta enemmän.
[1449] Esim. Vuonnisen Ontrein runossa. Huomattava on että Martiska juuri Vuonnisessa oli oppinut laulamaan ja että saman kylän laulutapa myös on vaikuttanut Rajaryhmään. Neuloilla nukuttaminen, joka germanilaiseen käsitykseen perustuu, tavataan vaan Arhipan runossa. Enimmiten ei ole keinosta mitään puhetta. Itse nukuttamisen kuvauksessa kansa usein käyttää Luojan Surma-legendasta otettuja lisiä: Väin. nukuttaa nuivan (alkuaan noidan) joukon, pakanan kansan, miehet nuoret miekoillensa, vanhat keihäsvarsillensa (esim. Ahlqv. N. 295 Ilamantsin Sissoselta, Boren, painett. toisint. N. 9 Vuonnisesta, Arhippa).
[1450] R: 39: 331-46. Tähän on kuitenkin Lönnrot kaikellaista lisännyt. Ahdin asunnon kuvaus vv. 331-6 lauletaan erinäisessä katkelmassa, joka näkyy olevan jäännös jostain jo unohtuneesta runosta. — Purren luuleminen pilveksi luultavasti on otettu kilpakosinnasta. — Kysymys mihin mennään ja vastaus siihen (vv. 381-6) löytyy pienessä katkelmassa, joka ei juuri muuta sisällä (Lönnr. S N. 134 jostain Itä-Suomen pitäjästä) ja kenties kuuluu tulen syntyyn. — Väinämöisen viimeiset sanat (vv. 421-6) tavataan parissa loitsussa.
[1451] Akonlahden ryhmässä Joukahainen joskus käsitetään vaimoksi, Väinämöisen saamaksi nuorikoksi.
[1452] Pikkuisen aihetta on hän kuitenkin siihen saanut yhden katkelman kautta, joka tavataan Ganander'in Mythologiassa s. 49 ja jossa Lemminkäinen sanotaan Väinämöisen soutajaksi. Tämä asia, jos siihen saa luottaa, tapahtuu kuitenkin Ganander'in mukaan kanteleensynty- eikä Sammonryöstö-retkellä.
[1453] V. 1836 N. 95-6. Sen vuoksi Kallio tunnetussa laulussaan "Oma maa" puhuu maasta, missä Sampo ja kantele soi. Itse arvelu on aivan joutava, koska ei mikään Sammon kuvauksessa anna sille perustusta.
[1454] Mehiläinen 1839 Tammik. num., Litteraturbl. 1858 s. 496.
[1455] Litteraturbl. 1858 s. 498. Sivistyksestähän voi kuvallisesti sanoa, että sitä kynnetään ja kylvetään ja että se ravintoa antaa. Sammon aineksetkin sen vahvistavat: joutsenen sulka vastaa metsästystä, siian suomus (muutamassa toisinnossa) kalastusta, villan kylki karjanhoitoa, ohran jyvä maanviljelystä ja värttinän muru teollisuutta. Tätä vastaan muistutettiin kohta hyvällä syyllä, että kansanrunous ei koskaan luo tuommoisia allegorioja. Paitsi sitä puhutaan näistä aineksista ainoasti Sammon takomisen kuvauksissa, jotka vasta Vienan puolella ovat lisään tulleet. Muutamien ainesten alku ei olekaan vaikea löytää, kun vaan ensin huomaa, mitä me vasta saamme nähdä, että tämä Sampo-runon osa on muodostus kosintarunoista. Yhdessä näistä viimeinmainituista Väinämöistä vaaditaan veistämään venettä värttinän murusta; Kojosen pojan runossa kosija, sen jälkeen kun neidon viimein on saanut monella vaikealla ansiotyöllä, rupeaa vuorostaan kiusaamaan nuorikkoaan mahdottomilla vaatimuksilla. Hän tahtoo olutta keitettäväksi yhdestä ohran jyvästä, nuttua kudottavaksi yhden villan kytkyestä (juuri niillä sanoilla esim. yhdessä vienalaisessa kappaleessa, Lönnr. A II 6 N. 121 Latvajärveltä). Ohran jyvä ei näy kuitenkaan olevan tässäkään laulussa alkuperäinen, vaan tullut oluen synnyistä, joissa juhlajuoma usein keitetään kolmesta ohran jyvästä, aivan kuin Vuonnisen Samporunoissa. Muitten ainesten syntyä en tiedä näin selittää, mutta kenties ne ovat tehdyt ex analogia, osoitteeksi kuinka vähäisistä (2:sta karitsan luusta, joutsenen sulasta) tai mahdottomista kappaleista (maholehmän maidosta) se piti kokoonpanna. Semmoisia tapaa kosintorunoissa usein kosijalle eteenpantuin ansiotöitten joukossa.
[1456] Hoefers Zeitschr. I s. 38 seur.; Mythologiassaan s. 1229 hän siihen lisää vertaamisen mongolilaiseen maailmanpuuhun.
[1457] Castrén Tillfäll. upps. s. 94-5, Mythol. s. 274-5.