[1568] Näin täydellisenä vastaa tämä taru painetun Kalevalan 8:tta ja 9:ttä runoa. Edellisen runon lopussa oleva varoitus (v. 354 seur.), joka ensimmäisen Pohjolassa käynnin tähän liittää, löytyy todella yhdessä käsikirjoituksessa; mutta Väinämöinen sitten ei kohtaakaan Pohjan neittä, vaan Ilmarisen, jota tahtoo lähettää Pohjolaan (Lönnr. A H 9 K 33 Uhtuesta). Jättäen tällä kertaa kosimisen syrjälle, josta kosintarunoissa tulee enemmän puhetta, on meidän nyt vaan huomaaminen seuraavat lisäykset: Väinämöisen puhe kirveelle ja turha loitsun lukemisen yritys, r. 8: 167-86, luultavasti Lönnrot'in oma mukailus raudan synnyn tapaan; — raudan synty, r. 9: 27-266, Lönnrot'in lisäämä loitsusta; — raudan manaus, r. 9: 271-342, löytyy joskus vienanpuolisissa runoissa tässä yhteydessä, mutta vaan pienenä katkelmana; — veren tyrehdyttäminen r. 9: 343-416, tavataan useammin kansan suussa tässä yhteydessä, myös Savossa, Pohjanmaalla ja Suomen Karjalassa, paitsi Venäjällä, joka todistaa sen lisäyksen vanhemmuuden. Mutta sekään ei ilmau koskaan niin täydellisenä kuin painetussa Kalevalassa; — voiteen saaminen tammetta, r. 9; 427-36, tavataan joskus ison tammen runossa; — voiteen teko ja maistaminen, r. 9: 437-66, 482-8, 493-516, suurimmaksi osaksi voiteen luvusta; — sitomisen sanat, r. 9: 539-46, loitsua; — Väinämöisen paraneminen, r. 9: 547-60, mukailus loitsuista; — varoitus r. 9: 577-86, sananlaskuista koottu.
[1569] Esim. Arvidss. C v. VI arkki L Kiuruvedeltä, Lönnr. A II 3 N 37 Kiannalta, Europ. G N 630 Ilamantsista, Sirel. V N 102 Sodanlahdelta Lönnr. A II 9 N 37 Uhtuesta.
[1570] Esim. Äyräpää N 1 Liperistä, Lönnr. A II 3 N 3-4 Kiannalta, Reinh. v. 11 N 324 Sakkulasta; Genetz 1872 N 17 Tollonjoelta.
[1571] Paldani v. 7 N 38 Kyläkarvialta.
[1572] S. 305.
[1573] Esim. Europ. G. N 353 Korpiselältä, H N 61 samoin.
[1574] Katso s. 140-1. Painetussa Kalevalassa on kaikellaista muutakin lisään tullut: Kuvaus Väinämöisen yksinäisestä syntymisestä, r. 1: 105-7, joka oikeastaan koskee Ilmarista ja tässä muodossa näkyy olevan otettu kultaneidon runosta (Lönnr. A II 5 N 33 luultavasti Vuonnisesta) — pyhyyden pitäminen, vv. 111-4, vähän muutettuna Salmin kihlakunnan Iron runoista — tuulen nouseminen, veden emon viereminen ja valitus, vv. 127-34, 143-68, kokoonpannut useista sekä epillisistä että lyyrillisistä kappaleista — rukous Ukon puoleen sekä avun pyynti kuulta ja päivältä, vv. 169-76, 303-14, lapsivaimon luvusta — Väinämöisen ajeleminen meressä, vv. 325-34, luomisrunosta — Väinämöisen arvelu kohdussa ja maalle nousu, vv. 295-300, 335-44, luultavasti Lönnrot'in omasovittamia.
[1575] Europ. K N 82 Akonlahdelta, Gottl. N 381 Juvalta, Becker A II 650 N 15 Paltamosta.
[1576] Niinkuin saamme nähdä, on painetun Kalevalan Pohjan neito siinä toden todella Ilman impi.
[1577] S. 231-2. Viimeinmainittu runo siinä oli väärin luultu Aunuksesta saaduksi. Toisessa saman seudun runossa ne ovat laivaretken alkuun liitetyt (Europ. I N 49).