[1578] Esim. Kallas N 4 Saarenmaalta. Kalevinpojat ovat myös kolmen ja heidän äitinsä muuttuu kallioksi Irumäelle. Viittaako se Ironrunoin tuloa Virosta vai päinvastoin sinne leviämistä? Iro on Venäjän Karjalassa yleinen naisen nimi, vastaava Ireneä. Kenties yhtäläisyys on aivan satunnainen.
[1579] Se vastaa 39:n runon 127-329 värssyä sekä 40:ttä ja 41:stä runoa kokonaisuudessaan. Erotettavat ovat kuitenkin seuraavat Lönnrot'in lisäykset: veneen toivotus, että vielä olisi puuna, 39: 201-6, luultavasti jostain lyyrillisestä laulusta; — neitoin soutaminen, vv. 303—6, ei löydy ainakaan säilyneissä käsikirjoituksissa; — Ilmarisen epäys kanteleen teosta, 40: 215-20, luultavasti Lönnrot'in tekemä; — Lemminkäisen kerskaus ja soitanto, vv. 265-80, luultavasti samoin; — osa Pohjolan soittamisesta, vv. 283-292, 298-9, 301-10, tuntemattomasta lähteestä; — Ukon suuttuminen, kanteleen tuomitseminen mereen ja sen vastaus, vv. 311-39, samoin. Eteläisessä toisinnossa tosin ilmautuu sokea ukko sopesta, vaan se on juuri Väinämöinen, joka sitten taitavasti soittaa. — Eri nelijalkaisten, lintuin ja kalain lajien tulo kuulemaan, r. 41: 37-46, 50-6, 77-92, 123-32. Pohjoisessa toisinnossa ilmautuu vaan karhu usein, joskus hirvi; eteläisessä mainitaan useampia, mutta siihen tapaan, jonka 44:sta runosta näemme; tähän ovat vaan otetut vv. 47-8. Semmoiset sanat kuin kotkan "pennut" osoittanevatkin, että on omia seassa. Pari riviä linnuista nähdään kuitenkin vanhan Kalevalan painoksen toisintoluettelossa, lienevätkö sitten lyyrillisestä laulusta. — Kyynelten muuttuminen helmiksi, vv. 261-6, luultavasti Lönnrot'in keksimä.
[1580] Vastaa 44:n runon vv. 169-76, 215-31, 273-9, 293-302. Lönnrot'in lisäämiä ovat: runon alku, vv. 1-14, joka tämän toisinnon Sampo-retkeen liittää, epäilemättä Lönnrot'in omatekemä; — suru kanteleen kadottamisesta, vv. 69-76, samoin; koko koivun idylli, vv. 79-168, arvattavasti jostain lyyrillisestä laulusta, jota en kuitenkaan ole löytänyt (Vanhan Kalevalan toisintoluettelossa on muutamia vastaavia värssyjä). — Naulain saaminen käen kullasta, vv. 183-94, yhdestä tammenrunon lajista; — Kielten etsiminen ja immen itku, vv. 197-214, on vähän toisella lailla minulle tutuissa lauluissa; — laulun vaikutus hengettömään luontoon, vv. 307-34, jostain minulle tuntemattomasta runosta (sen todellisuuden todistaa Kalevin pojan kulku samalla tavalla Virossa). — Muut mainitsematta jääneet kohdat kuuluvat pohjoisiin toisintoihin.
[1581] Esim. Lönnr. A II 2 N 2 Akonlahdesta, Berner N 44 Uhtuesta; vastaa r. 44: 15-34, 60-2.
[1582] Vertaa s. 386 muist. 5.
[1583] Esim. Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, A II 10 N 4 Koivujärveltä, A II 6 N 75 Arhipalta (ilman Vipusen runoa), Berner N 10 Repolasta, luultavasti edellisestä paikasta tullut; Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, sisältää yhdistyneen muodon: sen jälkeen kun hauki on saatu, lasketaan Luotolan merelle (nähtävästi luotohon meressä), josta saadaan lohen luita, hauin päitä ja tehdään sorsanluinen kantele. Painettuun Kalevalaan on Lönnrot siitä vaan ottanut muutamia rivejä, r. 40: 175-8.
[1584] Boren, painettuin toisintoin N 40 Venehjärveltä, Lönnr. A II 6 N 111 Latvajärveltä. Näistäkin edellinen alkaa Vipusessa käynnillä.
[1585] Esim. Europ. G N 184 Korpiselältä, Boren. 1872 N 79 Venehjärveltä Samporunossa.
[1586] R. 39: 213-66. Katso Lönnr. Q 352 Taipaleelta, A II 6 N 60 Tsenasta, Europ. G N 632 Ilamantsista, K N 36 Kiimasjärveltä.
[1587] R. 39: 263-8. Europ. G N 353 Korpiselältä, nähtävästi eksynyt kilpalaulannasta.