[1588] R. 39: 295-8, Lönnr. A II 5 N 21 Lonkan Martiskalta.
[1589] R. 40: 5-12, Europ. G N 353 Korpiselältä.
[1590] R. 40: 21-82, Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, kuitenkin aivan lyhyesti; Lönnrot on itse sen täydentänyt tavallisista loitsuista.
[1591] R. 40: 180-202. Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, Europ, K N 36 Kiimasjärveltä.
[1592] R. 40: 293, 305, Lönnr. A II 3 N 41 Vuonnisen Ontreilta. Tämän satunnaisen paikan poistamisella katoaisi se paha ristinriitaisuus, että kantele edeltä lähetetään Pohjolaan, vaikka vasta ollaan menossa sinne.
[1593] R. 41: 217-60, ilmautuu ainoasti kolmessa kappaleessa: Arhipan runossa sen tekee sorsa, kiimasjärveläisessä (Europ. K N 36) kokko, kostamukselaisessa (Lönnr. R N 617) korppi; Lönnrot on jälkimmäisenkin toisinnon hyvin taitavasti lisään pannut. Niinkuin tiedämme, on tämä seikka alkuaan kuuluva vanhaan luomistaruumme.
[1594] R. 44; 259-64, esim. Lönnr. A II 3 N 25 Kiannalta, Rudbeck v. U N 30 Kivijärveltä t. Viitasaaresta, Lönnr. S N 252 Kerimäeltä, Reinh. v. XI N 234 Sakkulasta.
[1595] S. 145. Lönnrot'in keräelmissä (Q, N 229) on kuitenkin katkelma, joka sisältää ainoasti nämät rivit: "Lemminkäinen lieto poika, Toinen vanha Väinämöinen," ja vanhassa Kalevalassa ovat samat rivit sijoitetut kanteleen synnyn toisintojen sekaan, josta voipi päättää että Lönnrot tiesi tai arveli niiden siihen kuuluvan.
[1596] Pääpesänä on Ilamantsi, esim. Europ. G N 644 Sissoselta, N 645 Huohvanaiselta y.m.; Lönnr. A II 3 N 59 Kiannalta, Sirel. N 121 Suistamolta, Boren. 1871 31 Himolasta, Lönnr. A II 2 N 3 Akonlahdelta.
[1597] Tämäkin on nähtävästi Ilamantsissa saanut alkunsa ja luultavasti vanhempi edellistä. Joukamoisen kehoitus lauluun kilpalaulannossa on siihen mahtanut antaa syytä. Alkupesästään on se levinnyt kauemmaksi kuin edellinen, katso Europ. G N 632 ja H N 148-9 Ilamantsista, I N 46 Suistamolta, K N 13 Repolasta, Boren. 1872 N 159 Kiimasjärveltä, Lönnr. A II 9 N 36 Uhtuesta. — Muutamissa harvoissa Vuonnisen ja Vuokkiniemen seuduilta on Ilmarinen yksin apulaisena, joka seikka luultavasti on tullut tulen synnystä.