[1918] Cajan N 42.
[1919] Puista Pisanmäellä, vv. 173-4, Topel. vanh. run. I s. 21 Tsenasta; tiasesta, pajusta ja kiiskistä, vv. 192, 194, 208, Lönnr. A II 3 N 39 Ontrei Maliselta; kuumasta vedestä, v. 198, Lönnr. A II 9 N 38 Uhtuesta; mullasta, v. 196, Lönnr. A II 6 N 107 Latvajärveltä. Paitsi näitä löytyy joskus toisiakin painamattomia.
[1920] Esim. Lönnr. A II 3 N 39 Vuonnisesta, Europ. K N 63 Akonlahdelta.
[1921] Useimmin koiran, esim. A II 3 N 39; hevosen ja ruoskan ainoasti Venehjärvellä, Lönnr. R N 595; jousen ja nuolien ainoasti Vuonnisessa, esim. 3: 39. Suomessa ja Inkerissä ainoasti Joukahainen itse lauletaan.
[1922] Ganand. Mythol. s. 24, luultavasti Pohjanmaalta, Reinh. 12 N 95 Sakkulasta, nähtävästi Pohjanmaalta opittu.
[1923] Vv. 261-2; esim. Ahlqv. B N 265; Sirel. N 194, Lönnr. R N 674 kenties Repolasta. Näissä kaikissa taistelu tapahtuu todella.
[1924] Ja Salmin kihlakunnassa, joihin venäjänpuolinen laulutapa myöhemmin on tuotu. Pohjanmaalla ja jo Tohmajärvellä ehdoitetaan yksistään sisar.
[1925] Lencqvist'in De superstit. veter. Fenn. s. 33, viime vuosisadalta.
[1926] Gottl. N 83 Juvalta.
[1927] Esim. Ganand. Mythol. s. 24, siis viime vuosisadalta, Becker Z N 5 Pohjanmaalta, Ahlqv. B N 265 Jaakkimalta, Europ. I N 247 Toksovalta, Länkelä VII N 4 Soikkulasta. Poikkeuksena ovat vaan nuot pari Länsi-Inkerin kappaletta, joiden vienalainen sukuperä on aivan selvä.