[1928] S. 394-5.
[1929] S. 234.
[1930] Buslajev, Venäjän kansall. runoudesta (Russk. nar.. poezia, kirjassa Istor. otsherki russk. narodn. slovesn. y.m. I s. 455-6).
[1931] Se vastaa painetun Kalevalan 5:ttä runoa. Lönnrot'in lisäämiä ovat: alkujohto, vv. 1-15, Lönnrot'in omatekemä liite — nuotanveto, vv. 144-63, tulen synnystä (huomattava on että kansanlaulajatkin välistä pistävät tähän sekaan toisia palasia samasta loitsusta) — Väinämöisen valitukset, osaksi vv. 173-9, 196-219, lyyrillisistä lauluista, osaksi, w. 184-7, 189-93, Lönnrot'in omaa — äidin vastauksessa samoin vv. 220-9 lyyrillisiä, vv. 230-41 Lönnrot'in kokoonpanemat kaikellaisista lauluista (joskus äiti todella neuvoo poikaa muualta naimaan, mutta toisilla sanoilla, niinkuin alempana tekstissä tulee puheeksi).
[1932] Lönnr. A II 3 N 32 Ponkalahdelta liki Vuonnista. Toisiin yhteyksiin on Vellamon neidon onkiminen usein eksynyt: Lemminkäisen surmaretken alkuun, koska sen sankarina usein on Lemminkäinen; usein myös kanteleen syntyyn, Sampojaksoon tai kilpakosintaan.
[1933] Esim. Lönnr. A II 3 N 38 Ontrei Maliselta, 5 N 7 Lonkasta, 3 N 32 Ponkalahdelta. Etempää on vanhempain kirjaanpanoin joukossa ainoasti Lönnr. A II 6 N 6 Uhtuesta, nykyisemmissä Bern. N 36 Minoasta. Samoilla Vuonnisen tienoilla tavataan myös onkimisrunon sekaannus Sampojakson ja kanteleen synnyn kanssa.
[1934] Esim. Lönnr. A II 6 N 66 Arhipalta, Europ. K N 89 Akonlahdelta, Cajan N 43, 59.
[1935] Europ. H N 150.
[1936] On nähdään runoissa usein väliin pistettynä täytteenä, ja muodosta Veen l. vein on voi helposti syntyä Väinön.
[1937] Lönnr. A II 6 N 66, Caj. 43 59, Sjögren Q N 44, Bern. N 36. Ensinmainitussa hän ei kysy äidiltä vaan lausuu: Sano, Untamo, unesi, Makuusi, maan venyjä. Se on kuitenkin vaan satunnainen muoto, tullut sen kautta, että Arhippa pistää Untamon nimen kaikellaisiin paikkoihin.