Hiien huonehet näkyvi,
Hiien huone kuumottavi;
Nuopa kuuhutta pesevi,
Päivyttä puhastelevi.
Otti kuun olgallehen,
Käänsi käsivarrellehen,
Tuli matkoja vähäisen,
Piti tietä virstan verran.
Katsahti takaaeksehen (sic!);
Ollaan kiinni-ottamassa
Ja kiinni tapailemassa!
Otti sieran seslestähän,
Viskas paitapovestahan:
"Kasvakohon paksu paasi,
Paasi paksu ja järeä,
Jottei päästä ylitse!"
Tuli matkoja vähäisen,
Piti tietä virstan verran,
Katsahti takaaeksehen:
Ollaan kiinni-ottamassa,
Ja kiinni tapailemassa!
Otti harjan seslestähän,
Viskas paitapovestahan:
"Kasvakohon kuiva kuusi,
Kuiva kuusi, rauta-oksa,
Jottei päästä ylitse!"
— — —
Paistoi päivä rikkahille,
Köyhille kereäjille.[291]
Näillä otteilla luulemme täydesti todistaneemme: että runolaulu Inkerissä ja Viipurin läänin eteläisissä rajapitäjissä vielä on paljoa runsaampi ja täydellisempi, kuin mitä Kalevalan toisen painoksen ulostullessa saatettiin arvata. Jos nyt taas palaten takaisin alkuperäiselle lähtöpaikallemme, sieltä alamme kulkea länteen ja koilliseen päin, niin emme tosin tapaa enään yhtä runsaita runo-aarteita kuin Inkerissä, mutta kuitenkin verrattomasti paljoa enemmän kuin mitä tavallisesti arvellaan ja luullaan.
Ottakaamme ensiksi yhteisesti tarkastellaksemme Savo, Suomen Pohjois-Karjalan lutherilaiset pitäjät, joiden kansa pää-osakseen on savolaista, sekä Oulun lääni Pohjanmaasta. Tässä huomaamme sen merkillisen seikan, että eteläisempi puolisko Pohjois-Karjalasta on antanut melkoisesti lukuisia ja tärkeitä epillisiä runoja, jota vastaan pohjoisemmasta: Pielisjärven ympärystästä sekä Kaavilta ja Liperistä, tuskin on saatu muuta kuin lyyrillisiä, niitäkin varsin niukalta. Savo sitä vastoin on tämän vuosisadan alussa vielä ollut hyvin rikas runoista, pohjoinen osa erittäin epillisistä. Sitä vastoin eivät Pohjois-Hämeen savolaiset pitäjät silloin enään ole antaneet monta sipaletta, vaikka ne 300 vuotta ennen, niinkuin sieltä muuttaneitten Wermlantilaisten runoista näkyy, olivat hyvin rikkaat. Minkätähden ne Pohjois-Hämeestä pikemmin katosivat kuin Pohjois-Savosta on mahdoton ymmärtää, ja vielä vaikeampi, mistä syystä Pielisjärven seutu jäi osattomaksi, vaikka sillä oli tai vieläkin on hyviä runo-paikkoja ympärillään joka haaralla. Tässä on edessämme vielä mutkikkaampi pulma kuin ennen mainitussa Laatokan länsirannikon osassa. Pohjanmaalla ei runo Kajaanin kulmalla ole vielä nytkään vaiennut, ja Oulun läänin läntisillä rantamailla oli se viime vuosisadan lopussa, niinkuin myös tämän alussa, raittiisti raikkuva.
Yksi katkelma Pohjanmaalta kertoo Väinämöisen syntymän, siirtäen kuitenkin sen tapauksen hänen isänsä nimelle:
Kave ukko, Pohjan herra,
Ikäinen ikiturilas,
Isä vanhan Väinämöisen,
Makas äitinsä kohdussa
Kolmekymmentä kesä'ä.
Ikävystyi aikojaan,
Oudostui elämitään,
Viilaisi äitinsä kohdun
Sormella nimettömällä,
Vasemalla varpahalla.
— — —
Päästin (sic!) miehen miekkoineen,
Satuloine'en orihin,
Kupehesta Runottaren,
Lapsen vaimon lappiosta.[292]
Laveampi toisinto on saatu Suomen Karjalasta: Oli neito Pohjolassa, joka ei suostunut sulhasiin. Viimein kuitenkin hän astui alas meren selälle ja siellä hänet meren ukko, parkka-äijä, teki raskaaksi. Kolmenkymmenen kesän kuluttua Väinämöinen ikävystyi elämäänsä äidin kohdussa ja syntyi samalla tavalla kuin painettu Kalevala kertoo.[293]
Maailman synty pääskysen munasta oli täälläkin tuttu, kuitenkin ainoasti uudemmissa muodostuksissansa, niin että maailman sijasta syntyy hylkeitä[294] tai saari, johonka jälkimmäiseen toisintoon tässä aina on Saaren neidon kosinta liitetty.[295]
Puitten kylvämisestä on Pohjois-Savossa laulettu täydellisemmin kuin tiettävästi missään muussa paikassa. Yhdessä kappaleessa[296] Ahti arvelee mistä saisi nurmen juuren polttajan, niin että pelto "tomeromman touon toisi, paremman terän tekisi." Kuka saataisiin noutamaan Sämpsä Pellervoinen siihen työhön? Susi siihen suostuu, saatuaan tuuheamman turkin, jolla paremmin tarkeneisi pakkasessa. Sämpsä tulee, tuo mukanaan siemeniä ja sanoo Ahdille:
"Hyvinpä teit sinäik,
Minun tänne tullessani:
Sulaisit jokien suita,
Jäitä järvistä alensit!"
Hän rupeaa sitten kylvämään kaikki puut eripaikoilleen: