Ennen Ahti maita puuttui,
Ennenkuin Sämpsä siemeniä.
Etelähän ensin kylvi,
Sitten siuvotti itähän,
Pohjan puolelle porotti,
Lopettaapi luoteesehen.
Toisessa, viime vuosisadalta, kyntö tapahtuu Vennon härän Uljamoisen avulla.[297] Ison tammen kasvattaminen ja hakkaaminen on ainoasti harvoin yhdistetty Pellervoisen kyntöön,[298] mutta sitä vastaan jokseenkin tavallinen tunnetussa loitsussa pistoksia vastaan.
Harvinainen on Väinämöisen ja Joukavaisen kilpalaulu ja enimmiten vaillinainen, niinkuin Viipurin läänissä.[299] Onpa kuitenkin viime vuosisadalla vielä saatu täydellisempikin Pohjanmaalta.[300] Sanakiistan jälkeen Väinämöinen pistää Joukkavaisen keihäällä läpi sydämen, josta tuskauneena tämä rukoili jumalia ja saikin avun neitsyt Maarialta, niin että yhdessä yössä jälleen parani. Hän kehoitti sitten Väinämöistä laulamaan, jolloin:
Leuat liikkui, pää järisi,
Kivet rannoilla rakoopi,
Paaet paukkui kalliolla,
Väinämöisen laulaessa.
Portit Pohjolan repesi,
Ilman kannet katkieli,
Väinämöisen laulaessa.
Aino-runon tapaisia balladeja, semmoisia kuin Inkerin alueessa, on tavattu muutamia kappaleita samaa toisintoa. Siinä tyttö lähtee paimeneen, varas vie korut, tyttö juoksee itkien kotiin, äiti lohduttaa häntä ja käskee aittaan uusia koruja ottamaan.[301]
Paremmin edustettuna ovat kosintarunot. Näissä molemmissa maakunnissa yksistään näet on tavattu tuo pilven päällä istuvan immen kosinta, josta kahdeksas runo kertoo. Välistä se päättyy Väinämöisen polvenhaavan parantamiseen,[302] välistä vielä jatkuu sillä, että Väinämöinen kuitenkin saa veneensä valmiiksi, täyttää sen väellä, soudattaa vanhat ja nuoret, tarttuu haukeen, rakentaa kanteleen ja soittaa koko luonnon ihastukseksi.[303] Paljoa yleisempi on polvenhaava ja verensulku erillään kosinnasta, välistä yksinään,[304] välistä kanteleensynnyn yhteydessä.[305]
Kilpakosinnasta on ainoasti katkelmia tallella, nimittäin pari palasta ansiotöitten kuvauksesta[306] sekä kultaneidon takominen.[307]
Vipusesta on saatu muutamia täydellisempiä tai katkonaisempia runoja. Enimmiten ne päättyvät jo siihen, kun Väinämöinen saa sen tiedon, että Vipunen on kuollut.[308]
Joskus harvoin laulettiin isosta härästä.[309]
Tältä alueelta saatu on ainoa täydellinen runo Lemminkäisen kosimisesta Pohjolassa, ansiotöistä, kuolosta koskeen sekä äidin haravoimisesta, siihen tapaan kuin painetussa Kalevalassa.[310] Hänen surmaansa sekä uudestaan herättämistänsä nähtävästi myös muistuttaa yllä esiin tuotu Ganander'in runo Joukkavaisesta ja Väinämöisestä.