Kyllikki oli ainakin 300 vuotta takaperin tunnettu Pohjois-Savossa; sen todistaa hänen nimensä, mainittu "kiven emuena" eräässä loitsussa.[311]
Hiukkaa runsaammat ovat jäljet retkestä Pohjolan häihin. Muutamassa häälaulussa[312] ilmauntuu Lemminkäisen kerskaus:
"Sen mä mieheksi sanoisin,
Urohoksi arveleisin,
Joka jouseni vetäisi,
Kaareni kiinnittäisi".
Edempänä sitten kuvataan myrkky-oluen tarjominen; käärmeitten onkiminen sekä oluen juonti. — Vielä pienempiä katkelmia löytyy Savossa sekä Karjalan lutherilaisissa pitäjissä useampiakin.[313]
Pohjanmaalla on oluen syntyä laulettu täydellisesti useissa paikoissa Kajaanin puolella,[314] ja yhdessä toisinnossa on Tuonelassa käynti Päivölän retken yhteydessä.[315] Myös on sieltä saatu koko Lemminkäisen toinen retki.[316] Viimein on Pohjanlahden rannaltakin vielä löydetty katkelma, jossa
Juopui Ahto, juopui Kauko,
Juopui veitikka veräjä[317]
Sariolan juomingissa,
Kirjoverkulan vakoissa.
Silloin laskit laulujahan,
Opetit osan minulle.[318]
Viimein mainitaan Lemminkäinen eräässä luultavasti Pohjanmaalta saadussa vanhassa katkelmassa "Väinämöisen merimiehenä:"
Sitten vanha Väinämöinen
Fani lieto Lemminkäisen (airoille);
Äsken keikkui venehen keula,
Purajasi purren nokka.[319]
Kullervosta laulettiin Pohjanmaalla hyvin täydellistä runoa samaan tapaan kuin Kalevalan ensimmäisessä painoksessa. Soini l. Sole, siksi häntä nimitetään,
Se kalki Kalevan poika,
Kun ensin emästä syntyi
Viidellä vesikivellä,
Hetikohta kolmi-öisnä
Katkaisi kapalovyönsä.
Nähtihin hyvä tulevan,
Kenitihin (keksittihin?) kelpoavan,
Myytihin vierahalle.
Karjalahan kaupittihin
Sepoille Köyretyiselle.
Pantiin lasta katsomahan;
Katsoi lasta, kaivoi silmät,
Syötti lasta, söi itekin;
Lasta taudilla tapatti,
Kätkyen tulella poltti.