Latoi lauman laulajia
Päänsä päälle laulamahan,
— — —
Jänön valkoisen hypitti
Edellänsä viltin päällä.
Karhu oli rautakahlehissa,
Teeri rautainen kukersi
Karhun rautaisen kidassa.[337]
Myöskin runo Elinasta ja Klaus Kurjesta (syntynyt Tampereen seudulla n. 1500) sisältää pari yhtäläisyyttä Kalevalan runoin kanssa. Klaus Kurki, näön vuoksi lähteissään keräjille Pohjanmaalle, käskee vaimoansa tarpeellisiin matkan varustuksiin näillä sanoilla:
"Oh mun vähä Elinani,
Viillä voita vakkasehen,
Sääli säkkihin evästä,
Liikkiö sianlihaa,
Minun kauas mennäkseni!"
Melkein samoilla sanoilla Lemminkäinen käsikirjoituksissa pyytää äitiänsä, ja painettuun Kalevalaan ne ovat tulleet jo tehdyn teon kuvauksena.[338]
Saman laulun lopussa taas on tunnonvaivoissaan olevan Klaus Kurjen lähtö kotoa sekä itsemurha kerrottu tällä tavalla:
Pisti pillit pussihinsa.
Soitti suolla mennessänsä,
Kajahutti kankahalla,
Järähytti järven päässä;
Ajoi päin sula'a merta,
Alle aaltojen syvinten.
Näistä värssyistä tapaamme ensimmäiset neljä sanasta sanaan useissa
Kullervon sotaanlähdön kappaleissa. Seuraavat kaksi vastaavat yhtä
toisintoa Kullervon kuolosta, jonka Lönnrot oli pannut kirjaan
Vuokkiniemen tienoilla ja jonka loppu on näin kuuluva:
Ajoi päin sinistä merta.
Alle aaltojen syvien.
Päälle mustien murien.[339]
Samallaisia yhtäläisyyksiä tapaamme niissä runoissa, joita ennen aikaan laulettiin Hämeessä, Sääksmäen Ritvalan Helka-juhlassa.
Ensimmäisessä niistä, Mataleenan vesimatkassa, Mataleena, kun Jesus häneltä vettä pyytää, vastaa ynseästi, sanoilla, jotka Pohjolan emännän vastausta Lemminkäiselle muistuttavat: