Purit huulta, vääristit päätä,
Kallisteli kallojansa.[342]
Vielä edempänä on kuvattu kuinka Suomen sotajoukon kävi:
Huovi häijy Hamoseen,
Häijyn juoniseen jokehen;
Siitä hauit haukkelivat,
Ahvenet otti osansa.[343]
Samoin Inkerin alueessa Lemminkäisen surmaa vastaavissa balladeissa välistä lauletaan:
Jo oli siika silmät syönyt,
Hauki hartiat halaissut.[344]
Viimeinkin on ko'oltansa vähäinen, vaan sijaltansa erittäin omituinen muisto muinaisrunoistamme säilynyt eräässä Maskun Hemmingin n. 1600 sepittämässä virressä! Yksi kohta siinä kuuluu:
Pilvet taituit, taivaat notkuit,
Pyhäin polvet kumarteli.[345]
Mutta nämät rivit eivät ole mitään muuta kuin hengelliseen tarkoitukseen hiukan muodosteltu toisinto parista tulen-synnyn värssystä:
Hopeiset orret notkui;
— — —
Pilvet liikkui, taivot naukkui,
Taivon kannet kallistihe.[346]
Näin olemme siis, pakanuuden-aikuisten laulujemme jälkiä seuraten, saapuneet ihan Suomen kirkollisuuden emän, Turun, porttein edustalle, vieläpä Henrikin tuomiokirkon pyhäin katonkaarienkin alle! Mutta vielä paljoa enemmän, kuin nämät hajanaiset runokatkelmat, sisältävät useat Länsi-Suomesta saadut suorasanaiset tarinat.