Oli Hyytiö niminen mies, niin kerrotaan Tuuloksessa Etelä-Hämeessä,[347] ja sillä vaimo, joka tuli raskaaksi. Siitä suuttui jättiläinen, nimeltä Häyrinen, joka ei kärsinyt kuulla lapsen itkua. Hän pisti siis vaimon tynnyriin ja vieritti mereen: mutta tuuli ajoi tynnyrin saareen, jossa se rikkui kiveen. Näin pääsi vaimo ulos ja synnytti pojan, jolle pantiin Kauko nimeksi. Kasvaessaan poika mielellään katseli ohitse kulkijoita. Viimein hän teki itsellensä vesimaton, jolla läksi purjehtimaan. Jättiläinen sen huomasi ja rupesi Kaukoa kivien viskaamisella ahdistamaan: mutta kotka otti hänet selkäänsä ja kantoi korkealle vuorelle, josta hän pääsi kotiin. Nyt varusti Kauko suuren sodan, jossa kaatoi jättiläisen pojan, ja isä, siitä tuskastuneena, rakensi erityisistä aineksista laivan, joka kulki maitse, meritse sekä ilman kautta, ja läksi matkalle, jolta ei enään ole kuulunut eikä näkynyt palauvan.[348]
Toisessa samasta paikasta saadussa[349] mies suri, kun hänellä ei ollut vaimoa eikä lasta. Löysi hän sitten munan ja hautoi, siksi kun siitä tuli ihmeen väkevä poika. Mies lähetti hänet kaskea kaatamaan. Poika otti kirveen ja kaatoi hirmuisesti metsää. Siitä suuttuneena isä ajoi hänet pois kodistaan. Poika palkkausi nyt suureen linnaan rengiksi ja sai ensityökseen suuren laakson raivaamisen, kivistä puhdistamisen. Hän otti hirmuisen hongan tyvestä kiinni ja veti sitä perässänsä, joten koko laakso kerrassaan tuli viljelysmaaksi. Kotiin tultua pojalle annettiin sammalista ja suomudasta leivottu kakku, jonka laadun hän vasta leikatessaan huomasi. Kostoksi soitti hän torvellaan kokoon metsän karhut ja ussutti ne isännän päälle. Hädissään tämä lupasi Munapojalle tyttärensä sekä perintönsä omaksi. Mutta tytön äiti ei olisi suonut lastansa köyhälle miehelle; hän läksi pyytämään apua Pohjolan akalta, Tämä suostuikin auttamaan, jos saisi tytön omalle pojallensa. Nyt Pohjolan noita-akka rakensi laivan ja tuli poikansa kanssa neitoa noutamaan; vaan Munapoika veti laivan semmoista vauhtia maalle, että se meni pirstoiksi. Pohjolan akka näki että Munapojalla oli koira; hänkin nyt sylki koiran ja molemmat talonvartijat pantiin vastakkain tappelemaan. Munapoika silloin taas kutsui karhuja metsästä, jotka repivät koiran ja haavoittivat akan. Tämän huutoon riensi avuksi laiva, jossa oli tuhat rautapaitaista soturia. Syntyi nyt hirveä tappelu, niin että kalliot järisivät, mutta viimein Munapoika pääsi voitolle. Haavan saaneelle morsiamelleen hän mehiläisellä haetti mettä ulkomaalta ja paransi hänet jälleen terveeksi.[350]
Kauvatsalta Satakunnassa[351] kerrotaan sama satu, mutta vähän toisin. Munapoika kuninkaan palveluksessa lähetetään puitten hakkuusen. Siellä hän kaataa yhden puun maahan ja samassa romahti koko iso korpi kumoon, niin pitkältä kuin kirveen kalkahdus oli kuulunut. Sitten piti tuoda halot kotiin. Munapojan kuormaansa vetäessä tuli karhu vastaan; hän sen koppasi niskasta kiinni ja viskasi halkojensa päälle. Kotona hän sen pisti härkänavettoon ja aamulla, kun mentiin katsomaan, oli karhu tappanut koko lauman, että oli kaikki vallan lihana. Kuningas nyt tahtoi päästä tuosta vastuksellisesta palvelijasta ja lähetti hänet helvetistä ijankaikkista veroa tuomaan: mutta hän palasi sieltäkin eheänä. Nyt hän käskettiin perkaamaan Limingan niittyä.
Kullervon runoin tapaisia kohtia löytyy vielä useissa muissa tämän kanssa[352] sukulaisuudessa olevissa saduissa, joissa tuo väkevä poika syntyy leppäpölkystä taikka on karhun ja papinrouvan tahi jonkun miehen (useimmiten papin tai sepän) ja metsän neidon sikiö.
Useissa näistä,[353] joissa seppä on pojan isä tai kumminkin isäntä, viedään tuo väkevä hirviö pajaan. Hän kysyy siellä saako lyödä voiman vai taidon kanssa? Seppä siihen vastaa: "se on ykskaikki, jos semmoinen mies lyö voiman tai taidon kanssa!" tai myös: "kyllähän voimatkin tarvitaan kaikkityyni!" Silloin poika nostaa moukkarin ja lyö sillä alaisimen maan alle näkymättömiin, kuulumattomiin. Pelästyneenä siitä seppä hänet yhdessä toisinnossa myö kuninkaalle.[354]
Joskus väkevä poika nimitetäänkin Kalevan pojaksi. Eräässä Sahalahden sadussa[355] "Kalavan poika" lupasi hakata naurishuuhdan muutamalle ukolle. Hän söi ensin koko päivän ja hioi kirvestänsä; iltahämärässä vasta hän läksi metsään, ja kun sitten kerran vaan läimäytti, niin metsä kaatui, niin kauas kuin kirves kuului.
Toisin paikoin kerrotaan Kalevanpojan niityn raivaamisesta tai niittämisestä. Ylöjärvellä esim. "papin poika" päivässä raivasi kymmenen kapan alaa niittyä ja latoi sen ympäritse korkean kiviaidan.[356] Suuret niityt Marttilan ja Pöytyän välillä ovat hänen niittämänsä, jolloin heinä kaatui kerrassaan niin laajalta, kuin viikatteen viuhina kuului.[357] Tämän jo Agricolakin tiesi, joka Hämäläisten jumalia luetellessaan mainitsee:
Calewan pojat niitut ja mwdh löit.
Kullervon muistakin uhkatöistä, joissa hän kaikkea turmelee, ovat muutamat tutut Länsi-Suomessa. Sahalahdessa[358] "väkevä Matti" Paholaisen palveluksessa tappaa lapsen, jonka katsominen hänelle oli uskottu, ja sen jälkeen häntä itseään tahdotaan tappaa. Laitilassa[359] hän toisten ollessa riihessä vaan makaa. Viimein hänkin tulee, potkaisee riihen päädyn pois, ajaa kaikki elot luuvaan, ottaa maston ja "jumppaa" sillä. Kun työ on tehty, panee hän jyvät suureen purjeesen ja vie ne aitan portaille.
Karhun kotiintuonnistakin on toisellainen toisinto, saatu Eurajoelta Varsinais-Suomessa.[360] Poika oli metsässä sälyttänyt rekeen semmoisen kuorman, ettei härät jaksaneet sitä vetää. Hän meni senvuoksi ruoskaa leikkaamaan ja sillä ajoin karhu söi härät. Mutta poika ei ollut siitä milläänkään, valjasti karhun sijaan ja ajoi sillä kuorman kotiin.