Kasvoi kyynärän, kasvoi kaksi,
Sirkosi vielä monta syltä.
Sitten hän rupesi tammea hakkaamaan.
Hakkas päivän, hakkas kaksi,
Kappalehen kolmattakin;
Tammi alkoi tuikutella,
Kannon päässä kiikkuella,
Latvapuoli lankeemahan.
Tammen tyvi peitti saaren,
Latva kaatui lainehesen.
Tammesta sitten tehtiin kuuluisa Suomen silta, jonka toinen haara
Saaresta meni Viroon, toinen Suomeen.
Kolmas laajalle ympäri Viroa levinnyt toisinto tähän kuvaukseen vielä lisää kertomuksen mitä siitä tehtiin:
Saatiin tynnyrit tyvestä,
Kannosta olutpuolikoita,
Latvasta lasten kätkyitä.
Sydämestä syömäpöytä.
Lukkarin luetuspöytä;
Mi jäi laudoista jäljelle,
Siitä sauna veljelleni,[377]
Lähinnä työnä nyt oli Wäinämöisellä tai oikeastaan Pellervoisella kasken kaataminen, jota tehdessään hän kuitenkin jätti yhden koivun lintujen leposijaksi. Samallainen huolenpito metsän laulajista ilmaantuu myöskin muutamassa virolaisessa lyyrillisessä laulussa.[378]
Wäinämöisen ja Joukahaisen taistelun tapaisia suorasanaisia tarinoita kuuluu olevan Vironkin kansassa.[379] Mahdollisesti on myös tähän luettava Kalevinpojan taistelu Manalan hallitsijan Sarvikon kanssa, jossa jälkimmäinen viimein nivuslihoja myöten pistetään maan sisään.[380]
Runsaasti, vaikka kuitenkin ainoasti katkelmina, ovat Aino-runot edustettuna. Yhdessä[381] nuori tyttö laulaa:
Läksin luutia tekemähän,
Kultaluutaa kuusikosta,
Hopeaista haavikosta,
Tarkan tammen lehtisistä.
Otin puukkoni pivohon,
Helmahan raudan heleän,
Karkean raudan kainalohon.
Tuli vastahan Sulevi,
Sulevi Kalevinpoika,
Pyysi multa huimasti suuta,
Huimasti suuta, kiusalla kättä.
Minä sulka en suonut suuta,
Sepelpää en kääntänyt päätä.