"Tulipa mieleen hyvä miete,
Hyvä ajatus aivoihini".
Hän tahtoisi teettää itsellensä kelpo-miekan ja tarvitsisi neuvoa, miten päästä Suomen sepän luokse. Silloin akka hänelle selittää tietä tällä tavoin:
"Helposti voit sä, veikkoseni,
Ilman oppaatta osata.
Mene laajan korven läpi,
Kauniin kuusikon keskitse,
Kiidä joen kallasta myöten;
Kulje päivä, kulje toinen,
Kulje vielä kolmas päivä;
Käänny sitten lännen puoleen,
Löydät mäen lakealla,
Korkean kummun tien vieressä.
Mene mäen äärtä myöten,
Käänny vasemmalle kummusta,
Niin tulee sulle joki vastaan,
Oikealla puolella tien vieressä.
Kulje joen kallasta myöten,
Kohta näet kauniin laakson,
Kauniin laakson keskellä,
Korkean mäen juuressa,
Siellä on Suomen sepän talo!"[444]
Kullervo nyt saapuu vanhempainsa taloon, mutta on siinä ensin outona vieraana; häntä ei tunneta, ei tahdotakaan uskoa omaksi pojaksi. Samoin myös eräässä virolaisessa runossa, joka kenties on tähän kuuluva katkelma, sodassa käynyt poika palaa kotiin, hirnuttelee hiiroansa, kalistaa kannuksiansa ja sanoo: "tule, isä, tunne poikas!" Mutta ei häntä isä tunne, ei myös äiti, eikä veli. Sisar se vihoviimein kuitenkin tuntee hänet omakutomastansa paidasta, oma-ompelemastansa nutusta.[445]
Suomenmaalle uidessansa poikkee Kalevinpoika saareen ja tapaa siellä nuoren tytön, jonka turmelee.[446] Kuultuaan sitten kuka tuo vieras nuorukainen oli, huudahtaa tyttö säikähdyksestä ja viskaa itsensä meren pohjaan. Enempää ei meille runo siinä paikassa selitä. Mutta myöhemmin tuo hukkunut tyttö meren pohjasta laulaa Suomesta palauvalle Kalevinpojalle ja puhuttelee häntä silloin veljeksensä; siitä me näemme, että tässä on tapahtunut sama kamottava seikka kuin meidänkin runossamme.[447] Saaressa kohtaa Kalevinpoika myöskin tämän tytön isän ja äidin, siis omat vanhempansa, vaikka ne jo edellisten runoin mukaan olivat aikaa sitten kuolleet. Tämä on jälleen merkillinen yhtäläisyys Kalevalan kanssa.
Äsken mainitulla uimaretkellänsä Suomeen tarkoitti Kalevinpoika kostoa Suomen noidalle, joka on ryöstö-yrityksellään tullut syyksi hänen äitinsä kuolemaan.[448] Siinä on siis vastine Kullervon sodalle Untamoa vastaan.[449]
Vironkin runotar ensin, samoin kuin suomalainen, kuvaa sankarinsa tunteita sotaan mennessä:
"Soisin sotaan kuolevani,
Vainon syliin vaipuvani,
Ilman pitkättä piinatta,
Ilman kuolon vaivaamista,
Ilman taudin tappamatta.
Kaunis on sotaan nukahtaa,
Lipun alle kaatua,
Miekan meluun henki heittää,
Nuolen kautta kohmettua!
Ei ole taudista vastusta,
Tuskaumista suruihin,
Vaivasängyssä valvomista;
Sotasurma on suurin ilo!"[450]
Hämärämpi on muisto Kullervon jäähyväisistä:
Tuomas syö herran pöydässä,
Kauppamiehen kammarissa.
Tuotiin sana: "joudu kotiin!
Kotona yksi kuolemassa,
Tupa valkean vallassa!"
Tuomas tuohon vastoavi:
"Aitan saan kahdeksasta hirrestä,
Majan uuden markalla;
En tule minä kotihin!"
Tuotiin sana: "joudu kotiin!
Hiirenkarva (orit) kuolemassa,
Halli henkeä heittämässä".
Tuomas tuohon vastoavi:
"Hiiron toisen torilta tuomme,
Hallin etukaupungista!"
Tuotiin sana: "joudu kotiin;
Isä kuolevi kotona,
Äiti henkeä heittämässä,
Veli vietihin sotahan!"
Jo tuli Tuomas kotihin.[451]