[40] Åbo Tidningar 1793, n:o 13. Turun porvariston silloisia sekakielisiä oloja hyvin kuvaavat ovat pari vv. 1732 ja 1735 painettua Eskola Gubbens Wisor (Eskolan ukon laulua), uudestaan julkaistut v. 1865.
[41] Suomeksi keskellä kieliopin latinaista esipuhetta!
[42] Tätä kielioppia on kauan pidetty kaikista ensimmäisenä. Parista aikaisemmasta yrityksestä on kuitenkin meillä nykyisin vähän tietoa. V. 1580 mainitaan erään jesuiitaksi kääntyneen suomalaisen papin Olavi Sundergelfin saaneen toimeksi kirjoittaa suomen kieliopin, jonka avulla katolinen katkismus oli sitten suomennettava (K.G. Leinberg, Historiallinen Arkisto XI. s. 174). Toinen maine suomen kieliopista löytyy kuuluisan filosoofin G.W. Leibniz'in jälkeenjääneiden muistoonpanojen joukossa. Sen tekijäksi ilmoitetaan Henrik Crugerus Turusta, jonka nimisiä henkilöitä tunnetaan parikin: toinen v. 1591 Turun tuomiokirkkoon haudattu Henrik Juhananpoika Crugerus ja toinen Naantalin kappalaisena vv. 1643-52 esiintyvä Henrik Crugerus. (E.N. Setälä, Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan, Suomi-kirjassa III, 5. s. 238-9.)
[43] Ensimmäinen, joka yliopistossamme on vertaillut suomenkielen sanoja heprean- ja kreikankielisiin, oli ruotsalainen professori Enevald Svenonius vv. 1658-62 ilmestyneessä väitöskirja-sarjassa Gymnasium capiendae rationis humanae (Ihmisjärjen vangitsemisen harjoitusta). Kts. O. Donner, Öfversikt af den Finsk-Ugriska språkforskningens historia s. 74 ja 82.
[44] Kts. E.N. Setälä, Lisiä, Suomi III. 5. s. 259-271.
[45] Nimellä: Kort Beskrifning öfwer Est- och Lifland, jemte undersökning om Dessa Länders Inbyggares, i synnerhet det Estniska och Finska Folkslagets Ursprung.
[46] Suoranaisia vertailuja suomen ja unkarin kielten välillä olivat tehneet jo 1600 luvun jälkimmäisellä puoliskolla saksilainen J. Tröster Siebenbürgen'issä Unkarissa, hampurilainen Martin Fogel ja ruotsalainen Georg Stiernhielm: molemmat viimeksimainitut olivat niiden välisen sukulaisuudenkin selville saaneet. Ruotsalaisista olivat vielä 1700 luvun alussa tätä kysymystä käsitelleet nuorempi Olavi Rudbeck sekä Philip Johann von Strahlenherg, joka Venäjällä sotavankina ollessaan tutustui useimpiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Suomalaisista on ennen Porthan'ia tutkinut unkarinkieltä ainoasti Juhana Welin. hänkin Ruotsissa oleskellessaan. Welin oli kirkkoherran poika Lapualta, tuli ylioppilaaksi Turussa 1724 ja määrättiin apulaisprofessoriksi fllosoofiseen tiedekuntaan. Läksi v. 1735 Tukholmaan, jossa oleskeli kaksi vuotta ja kirjoitti lavean vertailun suomen ja unkarin kielten sanastojen välillä kuninkaallisen kirjastonhoitajan Kustaa Benzelstiernan kehoituksesta v. 1736. Jatkoi sitten matkaa ulkomaille, eikä liene sieltä palannut kotimaassa käymään, vaikka v. 1738 määrättiin vakinaiseksi logiikan ja metafysiikan professoriksi Turun yliopistoon. Hänen mainitaan saaneen surmansa Pariisissa muutamassa tulipalossa v. 1744. (Kts. Setälä. Lisiä, Suomi III, 5. s. 183, 211, 255-9, 271-6).
[47] Löytyy ruotsinnettuna Suomi-kirjassa I. 1 (1811).
[48] Edempänä teoksessaan hän samalla tavoin liioitellen kiittelee kaikkia oman maan tuotteita, innokkaasti puolustaen kotimaista teollisuuttakin. Niinpä hän esim. kehuu suomalaista liinavaatetta Sleesiassa ja Westphal'issa valmistettua paremmaksi, melkeinpä hollantilaistakin, vaikk'ei sitä tahdo suorastaan väittää, ett'ei herättäisi kateutta!
[49] A.H. Snellman. Pohjalaisen osakunnan historia II. s. 197.