[50] Että Juslenius on käyttänyt hiippakuntansakin papiston apua, todistaa eräs jälkikirjoitus Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeesen vuodelta 1736, joka säilytetään Tuusulan kirkon kopiokirjassa (Aug. Hjelt, Pari muistoa Suomen kielen tutkimisesta viime vuosisadalla, Virittäjässä II. s. 89).
[51] Kts. Finlands minnesvärda män I. s. 97.
[52] Sen sijalle ja osaksi vielä rinnalle tuli uusi "Kristin-oppi" hyväksytyksi vasta 1893 vuoden kirkolliskokouksessa.
[53] Ainoa tietty kappale tätä arkkia löytyy yliopistomme kirjastossa.
[54] Löytyy vielä laulettuna Inkerissä, jossa tavallisesti alkaa Anterus ylimön poika, ylimmäisen miehen poika (J.K., Ennen tuntematon ritariballaadi Suomen keskiajalta, Valvojassa 1885 s. 517). Itä-Suomessakin on siitä katkelmia säilynyt.
[55] Että se olisi ollut toisinto runoa "Suomettaren kosijat" (kts. Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana s. 109) on mahdoton olettaa, sen jälkeen mitä tästä runosta on tekijän omissa Kalevalan-tutkimuksissa selville saatu.
[56] Tuderus'en ruotsinkielellä kirjoitettu kertomus Kemin Lappalaisten pakanallisesta epäjumalan-palveluksesta ja niiden käännyttämisestä kristin-uskoon tuli painetuksi vasta v. 1773. Mahdollisesti on Bång Tuderus'elta saanut senkin pitemmän karhurunon, jonka v. 1675 lähetti kirjeessä Lapponia teoksen kuuluisalle tekijälle J. Scheffer'ille Upsalaan (kts. E.N. Setälä. Pari suomalaista poimintoa Upsalan yliopiston kirjastosta).
[57] Viimeksimainitun veli Gregorius Hallenius on väitöksessään v. 1741 painattanut katkelman Piispa Henrikin surmarunoa, joka on tältä ajalta säilynyt myös muutamissa käsikirjoituksissa (kts. E.N. Setälän julkaisua Länsi-Suomi sarjassa II).
[58] J.K., Ensimmäiset painetut Kalevalan runot. Kirjallinen Kuukauslehti 1870 s. 47.
[59] Kts. Suomen Museo 1894 s. 45.