[60] Kts. Rafael Hertzberg. Vidskepelsen i Finland på 1600 talet (s. 58-68). Välistä ovat kirjurit loitsun sanoja väärentäneetkin siinä hurskaassa luulossa, että niissä pitäisi jotain oikein pahaa piillä; niin on esim. säe satehet sateleman (s. 64), jos tarkastaa pöytäkirjan tekstiä, selvästi päälle kirjoittamalla korjattu synkeämmäksi sadatet sadaleman, ikäänkuin olisi puhe "sadatuksesta".
[61] Paitsi Gabriel Rein'in v. 1864 julkaisemaa elämäkertaa, on tässä käytetty E.N. Setälän Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan (Suomi III. 5) ja I.A. Heikel'in Filologins studium vid Åbo universitet (Åbo universitets lärdomshistoria 5) ynnä toimittajan omia muistiinpanoja.
[62] Taikka, niinkuin suurempia, vihkottain ilmestyviä teoksiansa, ainoasti väitöstilaisuudessa puolustaa ja painosta kustantaa. Tällä tavoin saatiin siihen aikaan moni tärkeä teos julkaistuksi, joka muuten varojen puutteessa olisi täytynyt jättää painattamatta.
[63] .A. Hjelt, Virittäjä II. s. 90. — Mennander oli syntynyt 1712 Tukholmassa, jossa isä oli suomalaisen seurakunnan pastorina, opiskeli Turussa ja Upsalassa, sai Turun yliopistossa fysiikan professorin viran 1746, siirtyi jumaluus-opilliseen tiedekuntaan 1752, nimitettiin Turun piispaksi ja yliopiston sijaiskansleriksi 1757 sekä Upsalan arkkipiispaksi 1775, jossa virassa kuoli v. 1786. Mennander, joka oli innokas Suomen luonnon ja historian tutkija, on suuressa määrin Porthan'in harrastuksiin vaikuttanut. Myös suomenkieleen hän oli tieteellisesti perehtynyt; kolmannessa, uudelleen korjatussa Raamatun-painoksessa, joka v. 1758 ilmestyi, on hänellä huomattava ansio. Hänen arvokkaat suomalaista kielentutkimusta, Suomen historiaa ja maantiedettä koskevat kokoelmansa joutuivat Turun yliopiston kirjastoon, jonka mukana valitettavasti paloivat v. 1827.
[64] Porvarin poika Turusta, syntynyt v. 1719, tullut ylioppilaaksi 1735, maisteriksi 1745 ja dosentiksi 1746, vihitty papiksi ja määrätty Karjalohjalle samana vuonna, muuttanut Piikkiöön 1748, Taivassaloon 1749, Sauvoon 1754, Turkuun 1756, Karjalohjalle takaisin 1764 ja viimein Orivedelle 1773. jossa kuoli hiippakuntansa vanhimpana pappina 1808.
[65] Molemmat löytyivät hänen jälkeensä jääneestä arvokkaasta käsikirjoitus-kokoelmasta, josta ainakin suuri osa vanhemman Sakari Topelius'en lahjoittamana joutui yliopiston kirjastolle, mutta hävisivät nekin nähtävästi Turun palossa v. 1827. Vanhempi Lencqvist on muuten Åbo Tidningar lehdessä julkaissut suuren joukon kirjoituksia etupäässä Suomen historian, mutta myös kieli- ja kansatieteen sekä maantieteen, tilaston ja taloustieteen alalta. (Kts. Aug. Hjelt'in kirjoittamaa elämäkertaa Historiallisessa Arkistossa IX. s. 35).
[66] Julius Krohnin jälkeen jääneistä muistoonpanoista I. Valvojassa 1890 s. 543. Mainittu Giers oli syntynyt Kokemäellä v. 1741, tuli ylioppilaaksi 1760 ja maisteriksi 1769, määrättiin virkaatoimittavaksi kolleegaksi Poriin 1771 ja vakinaiseksi Turkuun v. 1784, jossa virassa kuoli 1791. Ikänsä Länsi-Suomessa eläneenä hän tuskin itse lienee muistiinpannut noita kolmea muutakaan runoa; yhden, järjestyksessä viimeisen, hän ilmoittaakin saaneensa esimieheltänsä professori Gadd'ilta.
[67] Ainoasti pari historiallisen runon katkelmaa on Porthan'in käsialalla säilynyt ynnä yksityisiä säkeitä hänen kieliopillisissa ja sanakirjallisissa muistiinpanoissaan. Aivan äsken on kuitenkin A.R. Niemen onnistunut löytää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa kaksi huomattavaa kopiota Porthan'in aikuisista runokeräelmistä (kts. Suomi III. 14).
[68] Näistä kopioista Gottlund'in tekemä, jota säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, ulottuu S-kirjaimen alkuun ja sisältää alun toista tuhatta sananlaskua. Toinen, Vaasan hovioikeuden-assessorin Kaarle Henrik Asp'in (1781-1846), oli ollut lainana Lönnrot'illa hänen toimittaessaan painosta Suomen kansan sananlaskuja (vrt. tämän kirjan esipuhetta sekä Asp'in kirjettä Lönnrot'ille 1/XI 1840). Porthan'in kokoelmia on myös Juteini julkaisussaan käyttänyt (kts. mainittua Asp'in kirjettä) sekä Ganander julkaisemattomassa käsikirjoituksessaan (kts. sitä). Sitä paitsi on satoja yksityisiä sananlaskuja Porthan'in ja Ganander'in sanakirjallisissa kokoelmissa, näytteinä sanojen käytännöstä, säilynyt.
[69] Toinen 292 + 22, toinen 583 sananlaskua sisältävä; talletetaan samassa kotelossa kuin yksi irtonainen lehtinen Porthan'in omalla käsialalla kirjoitettuja ruotsinkielisiä sananlaskuja.