[70] Niin myös v. 1769 painetusta tshuvasshin kieliopista, jota kieltä siihen aikaan usein luettiin suomalais-ugrilaisten joukkoon.
[71] Se eli vv. 1771-78 ja 1782-85 ja sitä jatkettiin nimellä Åbo nya tidningar 1789 ja Åbo tidningar, Jaakko Tengström'in ja Franzén'in toimittamana, 1791-1809. V. 1803 oli Porthan ryhtynyt uuden kirjallisen lehden hankkeesen, josta hänen kuitenkin täytyi luopua hallituksen epäluulon tähden.
[72] Niistä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura uudestaan painattanut valikoiman, nimellä Henriä Gabrielis Porthan Opera selecta I-V. 1859-73.
[73] Löytyy uudestaan painettuna Tekla Hultin'in v. 1892 julkaisemassa kokoelmassa Suomalaisuuden herätys.
[74] Täydellisen elämäkerran, josta tähän on useita lisätietoja ynnä loppukuvaus otettu, on A.V. Forsman julkaissut Joukahaisen X:ssä vihkossa.
[75] Vanhemman Sakari Topelius'en kokoelmassa Suomen kansan vanhoja runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja I. s. 47 ja 50.
[76] Painettuna se on ilmestynyt Tallinnassa 1821 eri kirjana sekä J.H. Rosenplänter'in aikakauskirjassa Beiträge zur Kenntniss der ehstnischen Sprache XIV (Pärnussa 1822).
[77] Siitä on säilynyt Mikkelin pormestarin Julius Nygren'in v. 1865 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle lahjoittama kopio, josta voi nähdä Ganander'in omien sananlaskujen, luvultaan noin 1,400, olleen ainoasti sivun toiselle puolikkaalle kirjoitetun ja Porthan'in lisien toiselle palstalle vastaaviin paikkoihin järjestetyn. — Apumiehenään itse keräystyössä nimittää Ganander kohta mainittavassa Runo-kirjassaan Kruununkylän räätälin Jöran (Yrjö) Koplijnin, joka niinkuin tarkka Suomen kielen ystäwä oli lähettänyt hänelle Suomalaisia Sananlaskuja.
[78] Muinaiskalut joutuivat kulkupuheen mukaan Englantiin. Ainakin tiedetään hänen nuoremman poikansa Tuomaan isänsä kuoltua lähteneen Ruotsiin ottaen mukaansa kaksi kirstullista jälkeen jääneitä kirjoituksia, siinä toivossa että saisi ne myödyksi ja kustannetuksi, vaan kun tämä toivo petti, ruvenneen merimieheksi ja purjehdittuaan 28 vuotta palanneen Maalahdelle, jossa eli loppuikänsä suuressa kurjuudessa.
[79] Edellinen on A.V. Forsman'in löytämä ja julkaisema; jälkimmäinen hävisi Turun palossa 1827.