[80] Oikeastaan "rythmi" eli värssytahti riimillisissä runoissa.
[81] Porthan'in aikuisessa kirjakielessä (vrt. Muistutusta Raamatun kielestä) tavataan pitkävokaalisia tavuita vielä verrattain harvoin ensi tavuuta etempänä. Sitä paitsi lienee hän huomannut, ett'ei runokielessä yleensä käytetä pitkävokaalista korotonta tavuuta. Eroitusta pitkien ja lyhyitten i-diftongien välillä ei hän tuntenut, jonka vuoksi päättää virheellisiksi joitakuita oikeitakin säkeitä; mutta näkyy semmoista eroitusta kaivanneen, kun lausuu hyväksymisensä murteelliselle kirjoitustavalle: waiwanen (pro: waiwainen).
[82] Loitsurunoista lainattuja säkeitä tavataan heti ensimmäisen runon alussa: Tule töitäs tundemahan, Waiwojas walittamahan; samoin sivulla 46: Kiroon kirjawan tywehen, Sala (!) laudan lappehesen, Cus' ei luutoinda lihaa, Suonettoinda pohkiota.
[83] Tämä n.k. Pikku Sioni on, samoin kuin isän toimittama Iso Sioni, tullut kansallemme suosituksi laulukirjaksi niihin liittymäin kansan-omaisten sävelmäin kautta, jotka ovat verrattomat ja vielä odottavat arvonsa mukaista sisällystä.
[84] Tätä painettaissa huomautti t:ri V. Vasenius, että sama runo löytyy jo v. 1685 ruotsiksi julkaistuna Tuderus'en nimellä, jonka tiedetään ruotsinkielellä painattaneen vielä yhden runon v. 1697 ja kaksi v. 1702 (kts. P. Hansell, Samlade Vitterhetsarbeten XVI. s. 37). Suomalainen on selvästi mukailu ruotsalaisesta. Siitä seuraa kysymys: oliko suomentaja Tuderus itse vai ehkä Elias Brenner, jonka kääntämät ainakin lienevät Ovidius'en säkeet nimilehdellä?
[85] Kts. J.K., Muutamia Esopin eläinsatuja suomeksi Ison Vihan ajoilta, Kirjall. Kuukausl. 1873. s. 83.
[86] Uudestaan on se julkaistu J.A. Cederberg'in toimesta v. 1891.
[87] Esim. Itze ilman HERRA JESUS, Aiwan autuas Jumala, Piti Pilweszä Käräjät, Selkiäszä selwät Neuwot.
[88] Se on Meidän Herran Jesuxen Christuxen wijmeisest puhest, Ristin päälle rippuesa. Alkuteoksen on ruotsiksi kirjoittanut Porvoon kirkkoherra Henrik Carstenius.
[89] Kts. K. Grotenfelt'in uutta julkaisua käsinkirjoitetun kopion mukaan sekä esipuhetta Suomi-kirjassa III. 3. Kappaleen itse kirjaa löysi E.N. Setälä Upsalan kirjastossa (Suomal. Kirjall. Seuran Keskustelemukset 7/11 1894).