Sielun laskeepi sisälle
Iankaikkiseen ilohon,
Kosk' on hinda hyppysissä.
Toisessa runossa oli hän piloillaan valitellut maailman muka turmelusta, koska pappi
Kandoi muinen pitkän kaavun,
Ett'ei ensingän näkynyt,
Suden händä häilyväinen;
Mutta nyt on lieve lyhyt,
Lyhyt saarnakin suloinen.[111]
Kolmantena mainittakoon vielä Paha lammas.
Kummako siis, jos koira älähti, kun kalikka niin kipeästi koski. Eräs pappi, kappalainen Fredrik Juhana Ahlqvist Virolahdella, viimeinkin tuskissaan tarttui kynään ja kyhäsi pitkän runon nimellä Jälkipuhe muutamista sihtierin J. Juteinin pilkkakirjoituksista. Tätä runoa levitettiin käsikirjoituksina postin kautta ympäri koko maata, ja tietysti ei jäänyt Juteini itsekään yhtä kappaletta saamatta. Se alkoi:
Voi, Juteini, juttujasi!
Villitsijä, veisujasi!
Mitäs konna kirjoittelet?
Mitäs lasket leuvostasi
Aivan ilman ajatusta?
Sitten moittii hän Juteinia katkerasti siitä, että hän oli pilkannut pappeja, uhkaapa rangaistusta esivallan puolelta, joka on luvannut suojella kaikkia säätyjä. Sen lisäksi vielä haukkuu hän häntä juomalauluin tekemisestä ja väärän opin levittämisestä.
Kauan ei Juteini kuitenkaan malttanut pysyä päätöksessään. Jo seuraavana vuonna ilmoitti hän pitkällä runolla Huilun humina elli takaisin tulo Väinämöisen hyvästi jätöstä kyllä jättäneensä kanteleen Väinämöisen huostaan, mutta kuitenkin vielä mielivänsä
Pajupillin pirinällä — —
Hyminällä hiljaisella
Tässä tulkita totuutta.
Yhtähyvin oli hän seuraavina vuosina melkein aivan vaiti. Ainoasti v. 1824 tuli painosta kertomus Nimipäivä. Mutta 1826 kiihtyi Juteini taas uuteen runo-intoon. Silloin toimitti hän suuren runovihkon Runon tähteitä, joka ei kuitenkaan enää sisältänyt yhtään pilkkarunoa eikä leikkilaulua. Kaikki olivat yksivakaisia mietteitä. Samana vuonna ilmestyi myöskin runo Kissan poika, jossa hän moittii pienten kissanpoikain nukuttamisesta veteen; niin-ikään vielä hengellinen runo Sangari Sionissa, joka on saman-aineinen kuin Salamnius'en Ilolaulu Jeesuksesta, vaan ei millään muotoa sen vertainen elävässä kuvaamistaidossa. Neljäntenä tämän vuoden tuotteena oli suorasanainen vertaus Viisauden vaellus maan päällä. Vuonna 1827 tuli myöskin suorasanainen kirjanen Erhetyksen vaikutus, jonka aineena on lapsenmurha. Samana vuonna toimitti Juteini taas ruotsinkielisenkin kirjan Anteckningar af tankar i varianta ämnen (Muistiinpantuja mietelmiä eri aineista), joka tuotti hänelle vielä enemmän harmia kuin kaikki pilkkarunot. Juteinia vastaan nostettiin nimittäin oikeudessa kanne kristin-uskon vastaisten oppien levittämisestä, ja seuraavana vuonna hovioikeuden päätöksestä poltettiin hänen kirjansa julkisesti Turun torilla pyövelin käden kautta.