Jaakko Oskar Forsman, Yrjö-Koskisen nuorempi veli, syntyi Vähänkyrön pappilassa 30 p. Heinäk. 1839. Tuli ylioppilaaksi 1857, filosofian kandidaatiksi 1862 sekä lakitieteen kandidaatiksi 1868 ja tohtoriksi 1874. On ollut vuodesta 1869 ylimääräisenä suomenkielen ja 1879 vakinaisena rikoslain-opin ja oikeushistorian professorina lain-opillisessa tiedekunnassa. On vuodesta 1882 istunut valtiopäivillä Kuopion hiippakunnan valitsemana jäsenenä pappissäädyssä. Hänen ensimmäiset julkaisunsa ovat Kettu Repolainen, suomennos saksalaista Reineke Fuchs tarinaa, joka ilmestyi kalenterissa Mansikoita ja Mustikoita 1859, ja Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja vaiheista, mukaelma saksasta, 1860. V. 1863 alkoi hän vaikutuksensa sanomalehti-alalla Helsingin Uutisten vastaavana toimittajana. V. 1865 oli hän osallisena vanhan Suomettaren ja vv. 1866-68 Kirjallisen Kuukauslehden sekä vv. 1869-78 Uuden Suomettaren toimituksessa. Hänen lakitieteellisistä julkaisuistaan mainittakoon ainoastaan tohtoriväitös Pakkotilasta kriminaali-oikeudessa, joka on ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja tällä alalla.[189]
Juhana Julius Frithiof Perander oli syntynyt 15 p. Marrask. 1838 Lestijärvellä, jossa isä oli pitäjän-apulaisena. Tuli ylioppilaaksi 1858, vihittiin maisteriksi 1864 ja tohtoriksi 1879. Nimitettiin filosofian dosentiksi 1870 sekä viimein vakinaiseksi kasvatus-opin professoriksi 1884. Kuoli 28 p. Jouluk. 1885. Hänen suomenkielisistä kirjoituksistaan ovat mainittavimmat hämäläis-osakunnan albumissa Kaikuja Hämeestä ilmestyneet kaunotieteelliset Kalevalan tutkimukset: Tragillisesta periaatteesta Kullervo-runoissa 1872; Kalevalan Aino-runosta 1874; Sisar Kalevalassa 1886.
Bernhard Fredrik Godenhjelm maalaustaiteilijan Berndt Abraham Godenhjelm'in poika, on syntynyt Pietarin kaupungissa 7 p. Maalisk. 1840. Muutti seitsenvuotisena vanhempainsa mukana Helsinkiin, mutta vietti kesät, niinkuin ennenkin, Kymin pitäjässä, jossa myös oppi suomenkielen. Tuli ylioppilaaksi 1858 ja maisteriksi 1864, nimitettiin saksankielen lehtoriksi yliopistoon 1866. On yhdessä puolisonsa Iida Gustaavan kanssa, joka on syntyisin Lindroos, omistanut elämänsä v. 1869 perustetulle Helsingin suomalaiselle tyttökoululle ynnä siihen v. 1881 liitetylle jatko-opistolle. Hänen kirjallisesta toimestaan, joka on ollut kauttaaltansa suomenkielinen, huomattakoon: Saksalais-suomalainen sanakirja, ensimmäinen täydellisempi uudemmista sivistyskielistä suomeksi, 1873; Oppikirja suomalaisen kirjallisuuden historiassa 1884; Runous ja runouden muodot I. 1885.[190] Runoelmiakin on hän kirjoitellut, niiden joukossa useita kertovaisia, esim. Kaupin linna ja Gezelius, sekä ottanut osaa Vänrikki Stoolin tarinain suomentamiseen.
Kirjallisen Kuukauslehden apumiehistä riittänee esittää muutamat etevimmät, nimittäin: Otto Donner, Kaarlo Ferdinand Ignatius, Thiodolf Rein, Juhana Reinhold Aspelin ja nuorena kuollut Kaarle Alfred Castrén.
Otto Donner on syntynyt 15 p. Jouluk. 1835 Kokkolassa, jossa isä oli kauppiaana. Tuli ylioppilaaksi 1857, vihittiin maisteriksi ja tohtoriksi 1864 ja kävi sitten useammat kerrat ulkomailla opintojansa jatkamassa. Hänellä oli erittäin tarkoituksena sanskriitin-kielen oppiminen sekä siihen perustuvaan, uuteen vertailevaan kielitieteesen tutustuminen. Tässä aineessa hän tuli dosentiksi 1870 ja ylimääräiseksi professoriksi 1875. Intiaan päin oli jo viitannut hänen tohtoriväitöksensä Indernas föreställningar om verldsskapelsen, jemförda med Finnarnes (Intialaisten käsitykset maailman luomisesta verrattuina Suomalaisten taruihin) 1863. Mutta siinä oli samassa ilmaantunut myös toinen edellisen rinnalla ja yhteydessä käyvä harrastus, nimittäin vanhain kansanrunojemme tutkimiseen. V. 1866 hän ryhtyi Kalevalan toisintojen järjestämiseen painoa varten. Tämä yritys jäi tosin häneltä kesken, mutta se antoi kuitenkin aiheen siihen uuteen runonkeräykseen, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1870-luvun alkupuolella pani toimeen, lähettäessään muiden muassa Aksel Borenius'en[191] Venäjän Karjalaan Lönnrot'in keräyksiä uudistamaan ja täydentämään, ja jota on jatkettu aivan viime aikoihin asti. V. 1871 painatti Donner Tiedeseuran toimituksiin lavean saksankielisen selityksen Sammon merkityksestä Der Mythus von Sampo. Kalevala veti luonnollisesti jo aikaisin hänen huomionsa myös likisukuisiin Viron runoihin ja Suomi-kirjassa vuonna 1866 julkaisi hän kirjoituksen: Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta katsottuna. Myöhemmin laajenivat nämät tutkimukset vielä enemmän. Käytyään v. 1874 Ruotsin Lapissa, hän painatti kokoelman Lappalaisia lauluja Suomi-kirjaan 1876, jossa hän niitä samassa vertasi muidenkin heimokansain runoihin ja niin koetti ottaa selvää koko Suomen suvun runouden synnystä.
Vähitellen oli Donner kuitenkin yhä enemmän omistanut aikansa suomalaisen kielikunnan kielten vertailevaan tutkimukseen. V. 1872 oli häneltä ilmaantunut katsahdus tähän-astisiin töihin mainitulla alalla: Öfversikt af den finsk-ugriska språkforskningens historia. Vv. 1874, 1877 ja 1888 tuli painosta kolme osaa Vertailevaa suomalais-ugrilaisten kielten sanakirjaa saksaksi, muita pienempiä teoksia mainitsematta. V. 1883 sai hän aikaan Suomalais-ugrilaisen Seuran perustamisen.[192]
Vaikka pääasiallisesti tiedemies, on Donner harjoittanut myös muita kirjallisuuden haaroja. Nuoruudessaan on hän julkaissut ruotsinkielisen runovihkon Dikter 1863 sekä jonkun ainoan suomenkielisenkin runoelman. Vielä on hän esiintynyt etevänä valtiollisena kirjailijana. Hän toimitti Helsingfors Tidningar'ia vv. 1864 ja 1866 ja auttoi erittäin Morgonblad'ia, myöhemmin myös Finland'ia, kirjoituksillaan. Tässä osoitettu taito teki, että hän on ollut valittuna edusmieheksi kaikille valtiopäiville vuodesta 1877 sekä pappissäädyn puolesta pankki-valtuusmieheksi vuodesta 1885.
Kaarlo Eemil Ferdinand Ignatius on syntynyt 27 p. Lokak. 1837 Porissa, jossa isä oli apulaispappina. Tuli ylioppilaaksi 1855, vihittiin maisteriksi 1860 ja tohtoriksi 1864. Määrättiin dosentiksi pohjoismaiden historiassa ja Suomen tilastotieteessä 1865, pääsi samana vuonna Gabriel Rein'in väliaikaisesti järjestämään tilastolliseen toimistoon tämän apulaiseksi sekä vakinaisesti perustetun viraston päälliköksi 1870. Oltuaan porvarissäätyyn valittuna 1877, 1882 ja 1885 vuosien valtiopäivillä, nimitettiin senaattoriksi viimeksimainittuna vuonna.
Ignatius'en aikaisemmat historialliset teokset, joista mainittakoon Finlands historia under Karl X Gustafs regering (Suomen historia Kaarle X:n Kustaan hallitus-aikana) 1865, ovat kaikki ruotsiksi kirjoitetut. Hänen myöhemmistä julkaisuistaan ovat suomeksi ilmestyneet m.m. Tilastollinen käsikirja Suomenmaalle 1872 ja Suomen maantiede kansalaisille I. 1880-90, osaksi yht'-aikaa ruotsinkielisen alkuteoksen kanssa, osaksi ennen sitä. Suomenkielisiä ovat myös useat hänen tiedon-annoistaan Historiallisessa Arkistossa, samoin lukuisat kirjoituksensa Polén'in Mehiläisessä, Kirjallisessa Kuukauslehdessä sekä Uudessa Suomettaressa, jonka paraita apumiehiä hän alusta pitäen ja kauan on ollut.