Tälla lailla oli nyt Suomi tullut kirjakieleksi ja sillä pelastettu vajoamasta raa'aksi talonpoikaiseksi patois'ksi. Sillä keinoin oli myös muuri rakennettu, joka varjeli ja säilytti kansallisuuttamme siksi kuin senkin päivä kerran piti koittaa. Mitä kielestämme muukalaisetkin alkoivat arvella, näkyy seuraavasta lauseesta:[85] "Eikä ole Suomen kieli niinkään viljelemätön kuin muutamat luulevat, koska sillä löytyy painettuna enimmät sekä Vanhan että Uuden Testamentin kirjat, ynnä myös virsikirja ja katkismus, vieläpä päivä päivältä erinomaisesti karttuu. Eikä ole uusi ja nykysin keksitty, vaan on heti Suomen kansan ensisyntymisestä alkain tähän päivään saakka, monen vuosisadan vierressä, säilynyt eheänä ja rikkomattomana; sitä ei ole saanut hävitetyksi Venäläinen naapuri eikä Suomen maan vallottanut Ruotsalainen".[86]
Ruotsalaistulvan aikakausi 1640-1721.
Suomi edellisenä aikakautena oli tullut likempään yhteyteen Ruotsin kanssa. Sen hallitus ja kirkko oli kokonaan tullut järjestetyksi Ruotsin mukaan. Mutta kuitenkin on tältä ajalta säilynyt selvempiä todistuksia siihen, ettei omat miehet eikä Ruotsalaisetkaan pitäneet Suomea tavallisena maakuntana. Heistä näkyy Ruotsin ja Suomen väli olleen paljon enemmän kahden kansan liittona, kuin sitä täydellistä yhteyttä mikä on saman kansan erimaakuntien asukkailla. Ikään kuin Kalmarin liitto muinoin oli yhdistänyt kaikki Skandinavian kansat, niin olivat Suomalaiset vieläkin erikseen liitossa Ruotsalaisten kanssa, sillä erotuksella vaan etteivät he siinä nähneet mitään kansallisuutensa polkemista eikä väkivaltaa, vaan päinvastaan turvaa ja suojelusta. Sen ajan Suomalaiset yhtenään kehuvat tästä liitosta, houraelevat siitä kuinka muka heidän ja Ruotsalaisten yhteiset esi-isät, nuot vanhat Skytiläiset ovat yhdessä sotia käyneet ja kiittävät Ruotsalaisia siitä että heille ovat tuoneet kristinuskon ja nyt senlisäksi — yliopiston. Tätä Suomalaisten mieltä joka useammasta Suomalaisten lauseesta näkyy, on Ruotsalainenkin Wexionius ilmottanut kirjotuksessaan: Natales Academiae Aboensis 1648, sanoen ettei Ruotsi millään paremmin olisi voinut itseensä sitoa (sibi devincire) mainiota Suomen kansaa (celeberrimam gentem Fennorum) kuin yliopiston asettamisella. Tämän ja kristinuskon tuomisen tähden Suomalaiset huutavat: Voi niitä onnen päiviä Ruotsin valtikan suojassa. Ijäti pysymme uskollisna ja annamme varamme, henkemme alttiiksi Ruotsin eteen! — Koko Ruotsin valtakunnan onnea, menestystä ja kunniaa Suomalaisetkin katsoivat yhteiseksi omaksi; mutta sen sivussa oli heillä oma kansallisuutensa ynnä sen muinaiset muistot, sen nykyinen onni ja kunnia hellän rakkauden esineenä.
Tulkoot nyt senajan miehet vieraina miehinä tätä todistamaan ja ottakaamme ensiksin esiin Ruotsalaiset.
Yllämainittu Mikael Wexionius, Ruotsissa syntynyt, mutta tullut Suomen yliopiston provessoriksi, sanoo: "Se liitto, joka Ruotsin valtaa paraten vakuuttaa, on tuo useampain valtakuntain perin kiinteä yhteys, ja Ruotsin, Gotin ynnä Suomen aivan täydellinen liitto".[87] Hän kirjassaan enemmiten puhuu erikseen Sveo-goteista ja Fenneista, vertaillen niiden eriluonteet y.m., mutta luettelee myöskin sekasin kummankin kaupungit, aateliset y.m. Vaan merkittävää on että hän, aateliset sekasin luetellenkin, kuitenkin aina mainitsee, mitkä suvut kuuluvat Suomeen. Itsestä hänen kirjansa nimestäkin jo näkyy että hän Suomen piti Ruotsin ja Gotin vertaisena eikä ollut se hänen silmissään "subjecta provincia". — Sama mies[88] patria'kseen kyllä tietysti sanoo Ruotsin, vaan puhuu Suomen pääkaupungista (metropolis) Turusta, ja kehottaen kaikki Ruotsinvallan asukkaat riemuitsemaan uuden kolmannen yliopiston saamisesta, eroittaa ne kuitenkin näin:
"Quin igitur gaudemus Sueci!
Quin exultamus Fenni!"
(Miks' emme riemuitse Suomalaiset!
Miks' emme iloitse Ruotsalaiset!)
Ja Suomeen tullessaan hän lauloi:
Terve Suomen urhokas kansa, terve!
Ota vastaan Gotin rannoilta tulevaa uutta vierasta.
Eipä kuitenkaan enää kulkijaa vierasta, vaan tulevaa kansalaista;
Vaikka syntysin Gotilainen, tulen nyt Suomalaiseksi.[89]
Schefferus kirjaansa "Suecia litterata" 1680 liitti erikseen lisäyksen, jossa mainitsi muutamia Suomen kansan kirjaniekkoja.[90]