Tähän on nyt Suomen virsikirja jättäminen, jonka syntyä ja kasvua olemme kokeneet seurata. Mutta ennenkuin muualle käännymme, pankaamme tähdelle, kuinka ruotsalaisuuden vallalle pyrkiminen Suomessa siinäkin ilmoittaikse, että tämän aikakauden alkupuolella virsikirjoihin otetuista enimmät ja kahden viimeisen virsikirjan pian kaikki uudet virret ovat käännetyt Ruotsin virsikirjasta. Suomen kirkko ei enää saanut astua omia teitään, täytyi ruotsalaisen jäljissä kontata. Virsien järjestyskin on sovitettu Ruotsin virsikirjan mukaan; on kuitenkin erotuksia, joissa sekin omituinen, ettei meillä ole kuninkaan, perintöprinsin eikä valtaneuvosten laulettavia virsiä.
Me olemme nähneet että suuri joukko virsikirjan uusia virsiä jo ennen oli arkkiveisuina levinnyt kansaan ja sille tullut tutuksi. Kirjapainoja Suomeen saatua, näitä arkkiveisuja alkoi tulla yhä viljemmältä. Suuri osa heistä on Ruotsista käännetty, mutta on niitäkin, jotka silminnähtävästi ovat alkuperäisiä. Niissä, samaten kuin Hemminginki omissa, enimmiten on alkusointua sekä ajatusriimiä ja värsyrakennus Suomen runon kaltainen. Semmoisia ovat Suomen virsikirjaan otetut N:o 271, 338, 407 ja useammat muut virsikirjaan ottamatta jääneet. Ylipäätään ovat pitkäpiimäisiä ja runohenkeä niissä ei ole sanottavaksi.
Näytteenä saakoon tässä sijansa alku virrestä,[200] jonka tekijä taitaa olla Lauritza Isakinpoika Harikkalasta,[201] sillä sen nimen saapi rivien alkupuustaveista saman arkin ensimäisessä virressä:
Jesuxen muisto iloinen
On sydämelle suloinen,
Makiamb cuin huulden hunaja,
Cauniimmast cannelda cumaja.
Ei veisata suloisembaa,
Taick cuulla caunehembata,
Ei ajatella callimbata
Cuin Jesus Jumalan poica.
Se nimi on voimallinen,
Taivas' maasa cunniallinen,
Jong' ainoan cautta annetan
Armo ja autuus cannetan
J.n.e.
Toisesta[202] kuuluu yksi paikka näin:
Mailmas nyt caicki ihastuvat
Tulevan kevän cauniut,
Vastudest elämän riemastuvat,
Luodut caick suven tuovat;
Joca lindu lendä cumpanins cans,
Meri, metz' pauha iloisans
Ja iloista sydändä canda.
Ain Herra pyhän säätyns suori
Nijn cauvan cuin mailma seiso,
Hänen edesäns on joca päivä nuori,
Vaick muutoxet tapahtu meisä;
Syxyn ja talven sijs joca vuonn,
Suven, kevän ain edestuon
On Herran siunaus suuri.
J.n.e.
(Saman arkin viimeisessä virressä tekevät rivien alkupuustavit nimen Carle Thomanpoica Mlin).