Sama Mattias Salamnius on myöskin kirjottanut sururunon vanhemman Gezelion kuolemasta 1690.[228] Se on rakennukseltaan hyvä, mutta sisällyksen puolesta aivan kuiva elämäkerta.
Kolmas tältä aikakaudelta säilynyt kelpo runo on: Ilolaulu Narvan voitosta 1700.[229] Tämän on "Oulun caupungissa" sepittänyt I.G.H.S. Ketä nuot puustavit tarkottanevat, siitä ei ole ollut mahdollista saada selkoa. Semmoiset siinä löytyvät sanat kuin: taa, naa, pacajat, ottasimma, täyet y.m. osottaisivat miehen kotiperäksi Kajanin seudun t. Karjalan.
Tämä ei ole uskollisesti historiallinen runo, vaan mielikuvailo on aineen oman mallinsa mukaan valanut. Luonteensa on kokonaan leikkisä ja pilkallinen. Kerrottuansa kuinka Venäjän sotajoukko julmasti menetteli, mainitsee että Kaarle kuningas vähäisen joukkonsa kanssa tulee avuksi. Tuosta
"Zaarin samettiset,
Heicot housut huikeasti,
Vapisevat vaikeasti,
Totta tuimasti tutisit".
Tiedusteltua eräältä mieheltään minkälainen Ruotsin joukko on ja saatua vastaukseksi niiden olevan
"Aivan miehet miehuulliset
Sotahan soveliahat" j.n.e.
niin Zaari pötkii pakoon, sillä tekosyyllä että vaan menee poikansa pois viemään ja kohta tulee takasin. Kun sitten tappelus alkaa, Kaarlen sotamiehet
"Saunan sitten sovittavat
Zaarin suurell sotajoucoll,
Syhyville saltacoille:
Puita paljolta panevat,
leviältä lämmittävät
Suomen tutulla tavalla,
Että löylyä lisäten
Tuli cullengin tuculta."
— — —
"Sitten taas sijvollisesti
Narvan virras viruttelit,
Puhtahaxi puhistelit".
Venäläiset tuota ei kauan kestä, vaan antauvat vangiksi. Tässäkin runossa on paikka, jossa näkyy vanhain runojen vaikutus.
Se kuuluu näin: