Ruotsin valta ei ollut enää sama kuin ennen. Säihkyvänä salamana oli Ruotsin miekka vielä kerran XII:n Kaarlen kädessä välähtänyt ympäri Europan itäistä äärtä; mutta loistonsa kohta sammui oman maan veriin ja tuhkihin. Ruotsin täytyi astua askelta alemmaksi Europan valtakuntien järjestyksessä.

Arveltu on että juuri tämä Ruotsin vallan riutuminen päästi Suomen kansallisuuden paremmin virkoamaan. Mutta kohta saamme nähdä useampia lauseita, jotka todistavat, että kansallistunto Suomessa perinvastoin oli tullut heikommaksi entistään. Eikä ole kummaa! Sillä jos Ruotsi Kaarlen sotaleikistä oli riutumaisillaan, niin Suomi siitä lähti ryöstettynä raadeltuna, melkein autiona korpena. Se virkosi, virkosi ihmeellisen kerkeästi, mutta kauan vielä oli köyhyys sen osana, ja vähäiset säästövaransa vei suureksi osaksi taas 1741 vuoden sota. Jos ennenkin Suomi, mahtavampaan veljeensä verraten oli ollut halpana, niin nyt sen rinnalla seisoi kuin köyhä mökkiläinen varakkaan talon isännän vieressä. Kukaties olisi Ruotsin voimattomuus maata varjelemaan jo nyt herättänyt eron tuumia; vaan Venäläisen hirmutyöt olivat vielä niin vereksessä eli oikeammin sanoen verisessä muistossa, että pelottivat Suomea vielä kiinteämmin Ruotsin turvihin. — Paitsi tätä on myöskin tuo edellisellä aikakaudella tullut Ruotsalaistulva epäilemättä vaikuttanut Suomen erinäistunnon heikonemista. —

Esimerkkinä siitä kuinka Suomen erinäistunto oli hämmentynyt, olkoot seuraavat lauseet. Herman Fleming kruunaupuheessa "Svea rikes välgång" 1751, yhä vaan puhuu: "rakas Ruotsimme", "Manhem", "esi-isämme Gotilaiset" j.n.e. — Lithander Satakunt. väitöksessä juttelee "mainioista Ruotsalaisista miehistämme". — Leopold Hämäl. väitöksessä 1753 sanoo "tässä Ruotsissamme". — Itsepä Kaarle Fredrik Mennander Turun yliopiston satavuotisessa juhlassa piti puheen (pain. 1742), jossa kehuu "maamme" (vårt land) olleen sankarien kotina, tuosta laveasti puhuen Skandinavian berserkeistä sekä skaldeista, Ja muutenkin on puhe täynnään semmoisia lauseita kuin: "joka rehellinen Ruotsalainen kaikissa Ruotsin maissa",[233] "Ruotsin majoissa" j.n.e.[234]

Vaan ei kuitenkaan kaikki näin puhuneet. Löytyy tältäkin aikakaudelta lauseita, jotka selvästi erottavat Suomen kansan Ruotsalaisista. Niin esim. piispa Witte puheessaan "Ad festum restaurationis Acad. Ab." 1722 toivottaa että "olkoon Turun yliopisto Ruotsin valtakunnan loisto ja Suomalaisten verraton kunnia", Samaten ei sano olevan mitään, joka niin paljon kuin tämä yliopisto on tuottanut "Suomen kansalle kunniaa". — Henrik Hassel provessori puheessa: "De meritis Gustavianae familiae in patriam" 1746, patria'lla kyllä tarkottaa koko Ruotsin valtakuntaa, vaan sanoo myös:

"Terve Sä Ruotsalaisten silmäterä!
Terve Sä Suomalaisten sydänkäpy"![235]

Renström puheessa "Vindiciae ingeniorum Sueticorum" 1738 puolustaa
Ruotsalaisia ja laulaa lopussa:

Suomi, oi nostaos miehiä, virkaa puoltajan täyttäin,
Suomi, oi Ruotsin ystävä miesten ja kumppani-kansa!
— — —
Ruotsi ja Suomi, Te yksisä mielin ja yksisä riennoin
Siittäkää miehiä kuuluja taidoillaan vapahilla![236]

Henrik Lindsteen väitöksessä 1754 sanoo: omaksi vahingoksemme ja muiden kansain hyödyksi (hän puhuu ryytimaanhoidosta Suomessa eikä mainitse Ruotsia ollenkaan). — Samaten erotetaan Ruotsia ja Suomea suomenkielisissä virsissä ja runoissa. Aapr. Achrenius onnentoivotuksessa Tammelin piispalle 1730[237] riemuitsee siitä että viimeinkin Suomen mies on saanut Turun hiipan päähänsä. — Onnentoivotuksessa väitökseen[238] 1750 lauletaan:

"Joca tutki custa oppi Ruotzis,
Suomes alcuns otti."

Ja Hartmanin runossa Aatolppi Fredrikin käynnistä Suomessa 1752[239] kuuluu: