Erikki epää lähtemästä, sanoen matkan kovin vaaralliseksi.
"Paljon sinne mennehiä,
Ei paljo palannehia."
Mutta Henrikki ei tottele, lähtee vaan matkalle.
Tähän alkuun ei sovellu jatko kauniisti. Sillä ei Henrik sitten kuolekaan uskon marttyrinä, vanhoja jumalia vastaan saarnaten, vaan hän surmataan sentähden, että vanha akka valehtelee hänen muka tehneen mitä sen ajan isot herrat joka päivä harjottivat, nimittäin väkisen ottaneen ruokaa talonpojan aitasta. — Merkittävä siinä runossa muuten lienee se asia, että samaten kuin Kalevalankin runoissa "lapsi lattialla" tai "ukko uunilla", tässä "paimen patsahalla" toimittaa omatunnon eli varotus- ja neuvonantaja-hengen virkaa.
Helkajuhla Sääksmäen Ritvalassa Hämeessä luultavasti on pakanallista perijuurta, mutta siinä nykyisemmin lauletut runot ovat nähtävästi katolis aikana syntyneet. Kukaties olivat papit net sepittäneet tässä juhlassa laulettavaksi, sillä hävittääksensä entiset pakanalliset.
Ensimäinen heistä vaan on kehotus juhlaa viettämään. — Toinen: "Mataleenan vesimatka" on mukailus Uuden Testamentin Magdalena jutusta. Runo ensin juttelee kuinka Mataleena isän kodissa kukkana kasvoi ja eli. Eräänä päivänä lähtehelle mentyä, näkee kasvonsa vedessä ja valittaa kauneutensa kadonneen, jolla runo tahtoo mieleen johtaa että Mataleenan sydäntä kalvoi omantunnon mato. Mutta kun Jesus paimenena tulee vettä anomaan, Mataleena taas ylpeilee eikä tahdo antaa niin muka halvalle miehelle. Jesus sanoo todellakin olevansa se halpa mies, miksi luullaan, jos ei tiedä virkkaa Mat:n elkiä. M. vieläkin ylpeilee:
"Sano kaikki mitä tiedät!"
Vaan kun Jesus tuosta kysyy mihin hän on kadottanut kolmet poikalastansa, joista olis tullut, yhdestä "Ruotsissa ritari", toisesta "herra tällä maalla", kolmannesta "paras pappi", niin M. sortuneena pesee Jesuksen jalkoja ja rukoilee että häntä panisi
"Soihin maihin portahaksi", ja "Lahopuuksi lainehille", sekä "Kekäleiksi valkiahan."
Tämä balladi on hyvin liikuttavainen, jota vaikutusta vielä kiihottaa sen erinomaisen lyhyt esitystapa. Kertomus on ikään kuin yhteen litistetty, niin ettei siinä ole muita kuin tarpeellisimmat väki- eli ydinsanat. Omituista on sekin tässä niinkuin seuraavissa Hämeen runoissa ynnä myös muutamissa Karjalan balladi-runoissa, että niillä välistä on ikään kuin näytelmäntapainen muoto; sillä tapauksen henkilöt usein pannaan keskenänsä puhelemaan ja itse kertomus milloin jääpi kokonaan pois, milloin vaan lyhimmässä muodossa välittää puheita. Otettakoon esimerkki tästä puheenalaisesta runosta.