Jesus anoo:
"Annas vettä juodakseni!"
"Ei oo mulla astiata,
Ei oo kannuni kotona;
Pikarit pinona vieri,
Kannut halkona kalisi."
"Pistäppäs pivosi täysi,
Kahmalossa kanniskele!"
"Mitäs puhut Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja" j.n.e.
Kolmas helkaruno "Inkerin sulhot" on nähtävästi mukailus josta kusta ritariballadista, joista Skandinavian kansojen sekä Englanninki runollisuus on niin rikas. Paha vaan että tämä kaunis runo lopultaan on vaillinainen.
Samaten on vaillinainen neljäskin "Annikan runo." Karjalasta saatu, saman aineinen "Turusen neiti" on paljon täydellisempi. Se kuvaelee tapausta niiltä ajoin, jolloin Saksan laivoja yhtenään majaili Suomensaaren rannikoilla. Turusen neiti istuu Turun korolla. Tulee kesti (ulkomaan kauppias) hahdessaan ja pyytää häntä kullakseen. Annikka alussa ei suostu, totellen äitinsä varotusta; mutta kun kesti näyttää rikkauksiaan, niin Annikan mieli taipuu. Kesti tuosta sen talven syöpi, juopi Annikan talossa, mutta toivoo kesää, jota myös toivovat
"Kestin laiva, kestin lapset,
Kestin entinen emäntä."
Kesän tullen kesti lähtee laivallaan pois, vaan Annikan rukouksesta lähettää hänelle ukko kovan myrskyn. Annikka tuosta ivaa:
"Kuti; kuti, keito kesti!
Ainako sull' on Annin tyynyt,
Ainako Kirstin kirjavaipat?
Meren tyrsky tyynynäsi,
Aalto päänalaisenasi!"
Nämät Hämeen helkavirret ovat siitäkin merkilliset, että niissä löytyy paljon, nykyisessä Hämeen murteessa tuntemattomia sanoja. Ritvalaiset itset eivät niitä kaikkia ymmärrä ja sanovat olevan "alkukieltä." Tästä voisi arvella että kukaties länsi- ja itämurre vasta katolisaikakaudella ovat erinneet toisistansa.
Kukkana säilynein Hämeen runojen joukossa on se, jonka nyt viimeksi otamme tarkasteltavaksi, runo "Elinan surmasta". Tämä varsinkin on merkillinen lyhyestä ja vilkkaasta esitystavasta sekä näytelmäntapaisuudestaan.
Se kuvaa kuinka Klaus Kurki, ritari tuosta vanhasta Suomen aatelissuvusta, pikamielissään surmaa nuoren rouvansa Elinan, jonka Klaun ilkeä piika Kirsti valheella on syyttänyt avion rikkojaksi. Henkilöiden erilaiset luonteet ovat hyvin selvästi ja elävästi kuvatut. Erinomaisella lemmellä ja huolella runo varsinkin hemmittelee Elinaa, jossa se meillen on tahtonut näyttää todellisen vaimon kuvan, kaikessa suloisuudessa, nöyryydessä sekä kaikki kärsivässä ja itsensä kieltävässä rakkaudessaan.